Siirry pääsisältöön

" Kesäisiä muistoja"

Lapsuuden maisemat ovat myös minun sielunmaisemiani. Ne eivät  koskaan katoa lopullisesti.  Kuvat ovat piirtyneet selkeästi mieleeni ja niihin on mukava palata uudestaan. Luonnon kauneus ja rauhallisuus tuovat hyvän mielen ja olen onnellinen.


Niittykukkia

Luonnossa rehottavat Lupiinit




Äitini on kylvänyt lupiineja pitkin mökin pihaa ovathan ne toki kauniita. Maanteiden vieruksillakin lupiinit näyttävät luonnon muovaamilta taideteoksilta, vaihtuvine värisävyineen.




Ihanat juhannusruusut huumaavat tuoksullaan.


Juhannusruusut valloittavat hurmaavilla kukinnoillaan joka kesä.




Lapsuuden leikkipaikka.

Aitan vierellä suuri vanha koivu ja juhannusruusut...Ennen vanhaan tuossa oli keinu, missä mummon kanssa istuimme kahden ja kerroin hänelle omia kuulumisiani.




Näkymä riihelle
Pellon reunalla nököttää vanha riihi ja riihen takana solisee iloisesti puro. Muistin sopukoista nousee mieleen heinän tuoksu kesäisenä iltana. Hyttysten hyrinä ja mehiläisten surina ...Huoleton lapsuuden kesä.


Kesäiset ruusut.


Ulkorappusten vierustoilla tervehtivät tulijaa suuret ruusupensaat. Ulkoportaat toimittivat terassien virkaa. Niillä istuttiin iltaisin tai tönötettiin valokuvassa, ryhmäpotretissa. Muistan saaneeni pienenä tärkeän tehtävän. Minun piti vahtia portailla vispipuurokattilaa, ettei mummolan koira kävisi lipsimässä kattilasta. Muistan ottaneeni portailta pienen oksan ja hämmentäneeni oksalla  puuroa ja   maistelleeni lämmintä vispipuuroa. Joku aikuisista taisi yllättää minut tässä touhussa ja vispipuuron hämmentäminen loppui siihen :).



Pikku-saari
Kaikista rakkaimmat kuva- ja ääni muistot liittyvät lapsuuden kesämökkielämään. Laineet loiskivat rantakiville ja lokit kirkuvat järvellä. Pysähdyn kuuntelemaan, että kuuluuko vastapäiseltä rannalta serkku-tytön tuttu vihellys? Juoksen äkkiä polkua pitkin rantaan ja toivon, että serkku soutaisi meille. Pieniä, mutta tärkeitä muistoja loihtivat nämä kuvat mieleeni.




Mummolan portaat ja ruusut
Aurinkoista kesää odotellessa viivähdän hetken näissä muistoissa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...