Siirry pääsisältöön

Näpräyksiä

Ahkeran lukijan kirjanmerkki

Vanhempieni luona kirjojen väleistä löytyy siististi taiteltuja nenäliinoja. Äitini on ne sinne kauniisti asetellut. Ajattelin virkata kirjanmerkkejä nenäliinojan tilalle.


Ruusunnuppu kirjanmerkiksi


Varmuuden vuoksi virkkasin useamman, koska kirjojakin on useampi odottamassa ahkeraa lukijaa.



Siniset pikku-kukat kirjanmerkiksi.


Todennäköisesti äitini ei ole edes ymmärtänyt laittaa näitä kirjanmerkkejä kirjojen väliin vaan on jatkanut nenäliinojensa laittelua tai  nämä merkit ovat saattaneet kadota mystisesti jonnekin . Ehkäpä ne joskus myöhemmin löytyvät jonkun kirjan välistä. Kirjan, joka jäi kesken...Äitini sairastaa Alzheimerin tautia ja siksi ei enää kykene lukemaan niin kuin ennen vanhaan.


Mauri Kunnaksen lastenkirjasta mallia...
Tulihan sitä toki virkattua muunkinlaisia kirjanmerkkejä, kuten lehmä...joka tosin taisi muistuttaa enemmän muuta eläintä kuin lehmää :).

Näpräykset tuovat iloa iltoihin. Virkataan ja värkätään jatkossakin.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Etanaelli7. toukokuuta 2017 klo 9.58

    Tosi kivoja nämä virkatut kirjanmerkit! Noihinhan voi ideoida vaikka mitä muotoja ja hahmoja, sikäli että osaa virkata niinkuin sinä :) Ajattelin jo, että tosi kiva tuo possu, mutta sehän olikin lehmä ;)

    VastaaPoista
  2. omataito-handu7. toukokuuta 2017 klo 12.32

    Niinpä, voi virkata vaikka minkälaisia aiheita, ja kevyt, voi lähettää vaikka kirjekuoressa pikku-lahjaksi :).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...
1 kommentti
Lue lisää

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.
Lähetä kommentti
Lue lisää