Siirry pääsisältöön

" Kesäisiä muistoja"

Lapsuuden maisemat ovat myös minun sielunmaisemiani. Ne eivät  koskaan katoa lopullisesti.  Kuvat ovat piirtyneet selkeästi mieleeni ja niihin on mukava palata uudestaan. Luonnon kauneus ja rauhallisuus tuovat hyvän mielen ja olen onnellinen.


Niittykukkia

Luonnossa rehottavat Lupiinit




Äitini on kylvänyt lupiineja pitkin mökin pihaa ovathan ne toki kauniita. Maanteiden vieruksillakin lupiinit näyttävät luonnon muovaamilta taideteoksilta, vaihtuvine värisävyineen.




Ihanat juhannusruusut huumaavat tuoksullaan.


Juhannusruusut valloittavat hurmaavilla kukinnoillaan joka kesä.




Lapsuuden leikkipaikka.

Aitan vierellä suuri vanha koivu ja juhannusruusut...Ennen vanhaan tuossa oli keinu, missä mummon kanssa istuimme kahden ja kerroin hänelle omia kuulumisiani.




Näkymä riihelle
Pellon reunalla nököttää vanha riihi ja riihen takana solisee iloisesti puro. Muistin sopukoista nousee mieleen heinän tuoksu kesäisenä iltana. Hyttysten hyrinä ja mehiläisten surina ...Huoleton lapsuuden kesä.


Kesäiset ruusut.


Ulkorappusten vierustoilla tervehtivät tulijaa suuret ruusupensaat. Ulkoportaat toimittivat terassien virkaa. Niillä istuttiin iltaisin tai tönötettiin valokuvassa, ryhmäpotretissa. Muistan saaneeni pienenä tärkeän tehtävän. Minun piti vahtia portailla vispipuurokattilaa, ettei mummolan koira kävisi lipsimässä kattilasta. Muistan ottaneeni portailta pienen oksan ja hämmentäneeni oksalla  puuroa ja   maistelleeni lämmintä vispipuuroa. Joku aikuisista taisi yllättää minut tässä touhussa ja vispipuuron hämmentäminen loppui siihen :).



Pikku-saari
Kaikista rakkaimmat kuva- ja ääni muistot liittyvät lapsuuden kesämökkielämään. Laineet loiskivat rantakiville ja lokit kirkuvat järvellä. Pysähdyn kuuntelemaan, että kuuluuko vastapäiseltä rannalta serkku-tytön tuttu vihellys? Juoksen äkkiä polkua pitkin rantaan ja toivon, että serkku soutaisi meille. Pieniä, mutta tärkeitä muistoja loihtivat nämä kuvat mieleeni.




Mummolan portaat ja ruusut
Aurinkoista kesää odotellessa viivähdän hetken näissä muistoissa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.