Siirry pääsisältöön

" Metsäpirtti "

Katajakujaa pitkin nousen mäen ylös ja puiden lomasta pilkottaa pieni harmaa pirtti. Vihdoinkin perillä. On ihan hiljaista. En kuule, kuin pikku-lintujen liverrystä. Huomaan, että täällä vielä osataan kunnollinen viisukin: " ti ti tyy..ti tityy...". Hymyilyttää, sillä etelämmässä samainen lajinsa edustaja lauleskelee enää vain: " ti tyy...ti tyy...".

Katse tähyilee maisemia ja sielu lepää. Puut ovat jotenkin vänkyrän oloisia ja niissä kasvaa naavaa. Ilma on siis todella puhdasta, muutoin sitä naavaa ei olisi.

Ilves ja susikaan ei mahda olla kaukana...ja hirvi on kulkenut pirtin takaa. Tämähän on kuin erämaata.




naavaa kaikissa puissa


pieni metsäpirtti



Kurkistan pirtin ikkunasta sisään...kaikki on paikoillaan...korkeintaan metsämies kulkenut pirtin ohitse ja öinen hirvi.



avaimet pirtin seinällä




räsymatto lattialla


yksityiskohta puisesta sohvasta


Mökin sisustus on vanhaa. Pieni keinutuoli on pirtin peruja, myös kulunut jakkara ja levitettävä sänky. Punainen puusohva lienee myöhemmin tuotu, mutta on sekin yli 100-vuotias, vaikka onkin punainen. Iloinen sohva vanhaa hirttä vasten. Olkoon se sellainen, mitä sitä muuttamaan, iloinen piristys.



valon lähteenä kynttilät




Metsäpirtissä ei ole sähköjä. Kynttilät luovatkin romanttista tunnelmaa illan hämärtyessä yöksi.



ihana lasityö ikkunassa




lyhty



Kesäyöt ovat valoisat, mutta syksyllä pimeys valtaa pirtin. Lukuisat kynttilät valaisevat silloin pirtissä olijaa. Puuhellassa keitetään vesi lämpimäksi. Hetken se lämmittää , kunnes pirtti viilenee. Kunnollinen makuupussi riittänee yöksi. Aamulla voi nenänpää olla kylmä...hihittelen mielessäni...ja käperryn syvemmälle makuupussiin ja nukahdan sikeään uneen.





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...
Lähetä kommentti
Lue lisää