Siirry pääsisältöön

" Metsäpirtti "

Katajakujaa pitkin nousen mäen ylös ja puiden lomasta pilkottaa pieni harmaa pirtti. Vihdoinkin perillä. On ihan hiljaista. En kuule, kuin pikku-lintujen liverrystä. Huomaan, että täällä vielä osataan kunnollinen viisukin: " ti ti tyy..ti tityy...". Hymyilyttää, sillä etelämmässä samainen lajinsa edustaja lauleskelee enää vain: " ti tyy...ti tyy...".

Katse tähyilee maisemia ja sielu lepää. Puut ovat jotenkin vänkyrän oloisia ja niissä kasvaa naavaa. Ilma on siis todella puhdasta, muutoin sitä naavaa ei olisi.

Ilves ja susikaan ei mahda olla kaukana...ja hirvi on kulkenut pirtin takaa. Tämähän on kuin erämaata.




naavaa kaikissa puissa


pieni metsäpirtti



Kurkistan pirtin ikkunasta sisään...kaikki on paikoillaan...korkeintaan metsämies kulkenut pirtin ohitse ja öinen hirvi.



avaimet pirtin seinällä




räsymatto lattialla


yksityiskohta puisesta sohvasta


Mökin sisustus on vanhaa. Pieni keinutuoli on pirtin peruja, myös kulunut jakkara ja levitettävä sänky. Punainen puusohva lienee myöhemmin tuotu, mutta on sekin yli 100-vuotias, vaikka onkin punainen. Iloinen sohva vanhaa hirttä vasten. Olkoon se sellainen, mitä sitä muuttamaan, iloinen piristys.



valon lähteenä kynttilät




Metsäpirtissä ei ole sähköjä. Kynttilät luovatkin romanttista tunnelmaa illan hämärtyessä yöksi.



ihana lasityö ikkunassa




lyhty



Kesäyöt ovat valoisat, mutta syksyllä pimeys valtaa pirtin. Lukuisat kynttilät valaisevat silloin pirtissä olijaa. Puuhellassa keitetään vesi lämpimäksi. Hetken se lämmittää , kunnes pirtti viilenee. Kunnollinen makuupussi riittänee yöksi. Aamulla voi nenänpää olla kylmä...hihittelen mielessäni...ja käperryn syvemmälle makuupussiin ja nukahdan sikeään uneen.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.