Siirry pääsisältöön

" Päiväkävelyllä Helsingissä "


Äitienpäivänä Helsingissä



Aurinko paistaa kirkkaasti ja kävelen nautiskellen kauniista säästä ja tunnelmasta, onhan äitien päivä.
Eipä kauankaan tarvitse astella, kun näen yksityiskohtia, mitkä haluan tallentaa.




Hauska kahvilan terassi


Kulman takaa putkahtaa esiin hauskasti somistettu kahvilan terassi tuoleineen ja kukkineen.



Houkutteleva kahvila


Siniset orvokit ilahduttavat ohikulkijoita kukkalaatikoissa ja puiston kukkapenkeissä. Liekkö kaupunki valinnut siniset ja valkoiset sävyt Suomi-100 - teeman mukaisesti. Kauniita ovat.



sininen taivas ja siniset orvokit


Hotel Kämp aula


Käymme perheeni kanssa syömässä Hotel Kämpissä, onhan tarjolla perinteinen äitienpäivälounas.




kauniit kukkaset


Mennyttä aikaa huokuva sisääntulo ja kauniit yksityiskohdat jäävät mieleen. Nousemme vielä ylemmäs toiseen kerrokseen Peilisaliin, missä meidän seurueellemme on varattu pöytä.




Hotel Kämp Menu



Tarjoilu on mutkatonta ja hienotunteista. Pienet lapsetkin otetaan kohteliaasti huomioon ja kaikilla on hyvä olla. Silmää ilahduttavat kauniisti esille laitetut herkut ja vesi herahtaa kielelle nähdessäni jälkiruokapöydän.




jälkiruoka Peilisalissa



Upeaa oli piipahtaa hetki Peilisalissa ja voi vain kuvitella miten ennen vanhaan Sibelius ystävineen on nauttinut kahvin ja poltellut kenties sikarin. Seurueessa on juteltu politiikasta, musiikista ehkä naurettu ja iloittu. Hyvä, että meillä on vielä tällaisia juhlavia hotelleja ja ravintoloita,missä kunnioitetaan perinteitä ja vaalitaan entisaikojen loistoa.




kauniita yksityiskohtia


Täydellä vatsalla onkin mukava pujahtaa kadulle. Katusoittajat ovat virittäneet viulunsa ja kapsäkkinsä toiveikkaasti auki, jos lantti tipahtaisi soittajan askiin. Kuuntelemme hetken musisointia ja jatkamme matkaa.



Katedraalin kattoa




Maailmanpyörä




Kauppatorin lokki



Kauppatorilla on vilskettä ja elämää. Lokit parveilivat turistien ympärillä, jos saisivat makupalan napattua kädestä. Torilla on kansainvälinen ja iloinen tunnelma.



näkymä satamasta


Voisihan sitä ihmetellä maailmanmenoa vaikka koko päivän, mutta kotiinkin on mukava palata. Päivästä jäi oikein aurinkoinen ja mukava tunne.Sain vielä napattua kuvan ohimenevästä autosta kurkkivasta koirasta . Tunsikohan koira kauppatorin tuoksut nenässään vai oliko muuten vain utelias näkemään kaupungin menoa. Ensimmäinen koiramme kurkki samalla tavoin auton ikkunasta ulos ja haisteli ilmaa ja nautti autoilusta. Hauska koiruli ja hauska hetki Helsingissä. Vielä jäi paljon kuvattavaa. Hyvä syy käydä päiväkävelyllä ....




utelias koira









Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.