Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Aapo-koira muistelee emäntänsä kanssa matkakuvien äärellä.

Emäntä uuvutti ihtesä pihalla hommaelessaan. Ee älynnä, että välillä pittää männä varjoon. Hetkisen leppäiltyään eokko jostaen ihmeen syystä piätti ruveta kahtelemmaan ulukomaan kuviaan ja sitä rupes haaveeluttammaan, että jos piäsis uuvestaan reessuun. Minä uattelin, että pittää ihan olan yli kurkkia, että mittee ihmeellistä ja ihanoo siellä reessussa muka on ollunna. Het ensmäeseks ol hotelliin tullessa vastaan tupsahtanna kaanisti laetettu nurkkaus, mitä ol pitännä kuvata. No, onhan tuossa ihan muhkeen näkösiä savipötteröetä. Lissee museo tavaroo samassa tilassa. Tuommosilla kärryillä ol suaren asukkkaat ajelleet kymmeniä vuosia sitte pitkin teitä ja hevonen tietennii niitä vetäny. Kavion kapse ol kuuluna vuan , kun olivat piästelleet kylille. Nyt niillä on siellä suaressa aatot ja mopot ja kaekki härvelit. Jostaen Kreetasta se emäntä taes huastoo. Hotellilla ol ollunna paljon kaaniita kukkaistutuksia. Niin hyvä palavelu, että ee oes välttä

Aapo-koiran puutarhasta

Minä tykkeen makkaella pihalla ja kuunnella luonnon iäniä. Välillä pitää käävä tilukset kiertelemässä ja tarkistelemassa, että onko jottaen tapahtunna tai tapahtumassa. Voe nuita kasvi-parkoja... jootuuvat kiven piällä nököttämmään. Näen minä, että jottaen se eokko niille ruuaks heetti, jottaen natusta. Minä poeka se kävin haestamassa, että mittee se sinne laetto, niin sehän haes ihan hyvälle ja minä maestoen sitä . Siitä ee eokko tykännä. Ee sua kanankakkoo kuulemma syyvä. Tulloo paha elämä. No täätyy myöntee, että on se oma ruoka parempoo, mitä kuppiin tulloo pari kertoo päevässä. Oooh...siinä on luonto pistänä parastaan. On väriä ja vaekka minkä sortin sakkia kasvamassa yhessä nipussa niin somasti, että. Eokko tuumi , että pitäs vähän kaevella enmimpiä poes. Minun mielestä se on hyvä nuin, sano eokko mitä tahhaan. En kaevelis mittään poes. Antaa tok nuihin kasvoo siinä, kun kerran siinä viihtyyvät. Jokkii hajuton ja maotonnii lätkä roekkuu puus

Aapo-koira juoruaa Lissu-kissasta

Hohhoijaa, että ramasoo. Minä makkaelen kyllä tässä sohvalla vaekka oovat kieltänneet. Onhan tuo Kissakii ihan missä sattuu. Sen nimi on Lissu ja oli tiällä emännöimässä ennen minua. Tykkeen kyllä siitä , mutta se ei taija välittee minusta. Sillä on muutennii ihan kummallisia tapoja. Jatkuvaan on haestelemassa ja nääkkimässä emännän horsmia. Eekös ne kissat oo petoja? Saalistaavat hiiriä? No tämä kissa ee kyllä semmosia oo nähnykkää, ku kerta tyytyy kukkien varsia nyhtämmään. Siinä se on tuas nyhtämässä eokon kukkia. Eepä kestänä kaavaan , kun nuo kukat ol sipastu huiviin. Emäntä ee ihan kaaheesti siitä tykännä. Oli suanu nuo horsmat synttärlahjaks siltä pieneltä tirriäiseltä, joka kääpi tiällä välillä hämmentämässä meejän raahoo. Tirriäinen taetaa olla nykyään se emännän rakkain otus...mokoma. Minä oon kyllä varma kakkonen ja se Lissu on kolomonen kyllä. Nyt piti noosta ihan kahtommaan, että mittee siellä ulukona nyt tapahtuu. Välillä kääpi orava tuossa par

Aapo-koira seuraa sivusta leivän valmistamista

Nyt on kuulemma leevän tekkoo tiijossa. Nyt pittää asettaatua hyvviin asemiin, jos vaekka jottain tipahtaes mullekkii. Vettä näky laskevan leevontasankkoon ja jottain muutakii, hiivoo taekka juurta, jotakiin semmosta. Taekinan alun pittää antoo olla jonnii aekoo, että ruppee kuplimmaan ja nythän tuo näkkyy kuplivan. Sitte lissee jaahoja sekkaan ja vispoomaan kääpi ukin käet. Voe mahoton, kun myllee tuota taekinaparkoo. Ihan meenoo pahaelämä tulla kahtoessa tuota mylttyytystä. Ukki laetto taekinan sen vaevoomisen jäläkeen kohhoomaan ja heei, nyt ukki...elä ennee tie ristikoetas, meenoo tulla reunan yli tuo taekina. Nyt vasta se vaevoominen alakokkii. Pyörittelöö ja pyörittellöö. Jaahoja on pöövällä että ee tarttus kiinni pöötään se taekina. Ihan pötkylän näköstä tulloo siitä taekinasta. Pötkylöetten pittää nyt nukkua liinan alla . Liinan alla ne pulskistuu nätin näkösiks. Kohonneet leevät laetetaan uuniin paestummaan. Ja sit