Siirry pääsisältöön

" virkattu pitsisukka"


sukan aloitus


Lunta, rakeita ja vettä on tullut siihen malliin pitkin päivää, että päätin suosiolla pysyä hetken aikaa pirtissä ja aloittaa sukan virkkaamisen. Näin Novitan sukkalehdessä mallin, sen nimi on " päiväunia".
En ole paljoakaan neulonut sukkia, joten virkkaaminen sopii oikein hyvin minulle.

Sukka aloitetaan virkkaamalla kärjestä ylöspäin ja kantapää tehdään viimeisenä. Valitsin vaalean langan ja ohjeessa suositeltiin Novitan Nalle-lankaa, joten sitä ostin.



valpas apulainen


Pieni karvainen apulaiseni seuraili valppaana tekemisiäni ja kurkisteli välillä ikkunastakin.

Jouduin aluksi purkamaan alun, koska virkkasin ohjeen mukaisella koukulla, mutta vaihdoinkin sen numeroa pienempään, sillä käsialani on löysä jo muutenkin, niin liian isohan tuosta sukasta olisi tullut. Ei se mitään, se purkaminen siis, onhan tässä aikaa.

Näkyyhän tuota lunta tulevan vieläkin, joten jatkan virkkaamista.



kantapään kohta sukassa


En olekaan aikaisemmin tällä tavalla virkannut sukkaa ja pikkuisen mietin, että miten se kantapää oikein sujuu, mutta ihan helppohan se oli toteuttaa. Jätetään aukko kantapäätä varten. Virkataan pitkä ketjusilmukkakaari kantapäätä varten ja se kiinnitetään aukon toiselle reunalle. Sitten vain jatketaan pitsikuvion virkkaamista ohjeen mukaisesti ylöspäin. Virkkasin varren reunaan nirkkoreunan, mitä ei ohjeessa ollut. Mielestäni siitä tuli kivan näköinen.



kantapään aukko



Kiinnitetään  lanka aukon reunaan ja virkataan yksi kiinteäsilmukka jokaiseen silmukkaan. Sitten jatketaan virkkaamista spiraalina ja tehdään reunoissa kavennuksen ohjeen mukaisesti. Sovittelin välillä sukkaa jalkaani , että onko kantapää sopivan kokoinen ja kun tuntui oikean kokoiselta pujotin langan loppusilmukoiden läpi ja kiristin reiän umpeen. Kantapää näyttää hassulta tötteröltä, mutta istuu hyvin jalkaan.



valmis virkattu pitsinen sukka



Karvainen kaveri simahti kesken kaiken tuvan lattialle. Oikaisen vähän selkää ja kohennan tulta. Aurinko paistaa hetkisen ja istunkin pirtin ulkoportailla , kunnes pikainen raekuuro pyyhkäisee pihan ylitse. Kipaisen takaisin sisälle lämmittelemään.



onneksi on pökköä pesässä



huoleton karvakaveri




Passoo muata rellottoo tuvan lattialla lämpimässä. Tulkoon vaikka lunta niin eipä haittaa...uneksii Aapo-koira.

Toinen sukkahan se on vielä kesken, mutta eiköhän sekin kohta valmistu. Huomiseksikin on luvattu lunta ja räntää....ja onneksi on vielä lankoja jäljellä...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...