Siirry pääsisältöön

Aapo-koira muistelee emäntänsä kanssa matkakuvien äärellä.







Emäntä uuvutti ihtesä pihalla hommaelessaan. Ee älynnä, että välillä pittää männä varjoon. Hetkisen leppäiltyään eokko jostaen ihmeen syystä piätti ruveta kahtelemmaan ulukomaan kuviaan ja sitä rupes haaveeluttammaan, että jos piäsis uuvestaan reessuun. Minä uattelin, että pittää ihan olan yli kurkkia, että mittee ihmeellistä ja ihanoo siellä reessussa muka on ollunna.








Het ensmäeseks ol hotelliin tullessa vastaan tupsahtanna kaanisti laetettu nurkkaus, mitä ol pitännä
kuvata. No, onhan tuossa ihan muhkeen näkösiä savipötteröetä.








Lissee museo tavaroo samassa tilassa. Tuommosilla kärryillä ol suaren asukkkaat ajelleet kymmeniä vuosia sitte pitkin teitä ja hevonen tietennii niitä vetäny. Kavion kapse ol kuuluna vuan , kun olivat piästelleet kylille. Nyt niillä on siellä suaressa aatot ja mopot ja kaekki härvelit. Jostaen Kreetasta se emäntä taes huastoo.









Hotellilla ol ollunna paljon kaaniita kukkaistutuksia. Niin hyvä palavelu, että ee oes välttämättä tarvinna ite kävellä huoneeseesa vuan soetto vuan ja joku poejan kloppi oes vienä immeiset pienellä ajopelillä huoneen ovelle asti. Se on toesaalta helteellä ihan hyvä palavelu ja jos sattuu olemaan huonojalakanen niin eepä rasittus yhtään. Vuan sen verran tiijän, että minun emäntä ja isäntä kulukivat ite koko ajan.









Ee herranen aeka sentään. Tuommonenko se meri on? No ee kaet sentään, toppuuttel emäntä. Siinä on heijän oma privaatti uima-allas ja siitä on hieno merinäköalakii. Voe että : " tuonne kun piäsis takasin ", tuntuu eokko huokaelevan ja haaveilevan. Siästäkköön ensin jonnii aekoo rahhoo ja mänköön sinne, jos kerta huvittaa. Kyllä minä poeka pärjäelen kotosalla kissan kansa. On meellä aena luotto hoetajat.








Illan kähmässä ol ollunna mukava pistäätyä hotellilta kylille näetä pikkusia portaekkoja pitkin. Kuulemma oekeen kaanis ja siisti hotelli ollunna.









Nythän ne on seonneet. Onko ne ostoo paakaattana jonnii venneen? Jaha, se olkii vuan näkymä merelle, mutta haaveissa olis myös oma vene joskus. Kyllä niillä riittää haaveita joka lähtöön. Kyllä saesivat raahottua ja tyytyä siihen mitä nyt on, eekä haekaella kaekkee mahotonta. Kunhan iltatikun suapi ja ruuat ajallaan, niin se on hyvä elämä sillon.









Lissee venneitä. Tuommonen voes olla ihan sopiva. Järvelläkkii voes käävä kalastelemassa. Ihan tiällä kotimuassa.









Kuluku-kissan ol nähny makkoomassa aaringossa. Se ol vuan kiäntänä kylykeesä, ku eokko ol ruvanna sitä vilvoomaan. Onneks ee tuo oma katti tuota nähny. Suattas pikkisen olla mustis.











Hotellin lähellä ol ranta ja sinne männessä ol tuommonen näkymä. Aeka karun näköstä kyllä.










Vielä karumpoo näkymöö tiijossa . Olivat vuokranneet skootterin ja sillä pärryytelleet vuoristoon ja kääneet pinessä kylässä. Siellä ol ollu pätevä mummo myymään liinoja. Emäntäkkii ol haksahtanna pöövälle liinan ostammaan. Nätti ol olluna.









Vielä napsittu kuva kyllään männessä.









Tuon jos oesin nähny niin oesin kiäntynä jo takasin...









Siinä se kylä sitte on. Kappeet kavut ja kuuma ol ollunna.








Uluko-oven ol kuvanna. Minkähän taatta? Kuulemma niin iiiiiihanan sininen ja kivoja yksityiskohtia.










Justiinsa. Vieraeta koeria kateltunna. Onneks eevät tuoneet sitä tänne. Pienessä kahvilassa ol makkaellu tuo hurtta. Ihan kiltti kuulemma.








Onpa iiiihana tuas, huokaeloo tuossa vieressä...ja kuumalta näättää.








Spinalonga-suarella olivat kääneet. Karu paekka.








Aokko muuhun mualimaan. Siitä raakat kurkkineet. Eevät olleet piässeet suarelta minnekään. Jottaen karmeeta taatia saerastanneet. Spitalisia olleet.








Mereltä nähtynä sama aakko ja suar ja näkymä.









Hyvä, että tulivat kottiin eevät jiäneet tuonne lorvaelemmaan. Minusta on mukavampi haestella tiällä omalla mökki-rannalla öttiäesiä ja kuunnella lokkien kirkunnoo. Kaet se eokko jottaen matkoo tuoas aattelloo tekevänsä, mutta minä ruppeen tuas muata. Minä haaveelen isosta mehevästä kinkusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...