Siirry pääsisältöön

Aapo-koira muistelee emäntänsä kanssa matkakuvien äärellä.







Emäntä uuvutti ihtesä pihalla hommaelessaan. Ee älynnä, että välillä pittää männä varjoon. Hetkisen leppäiltyään eokko jostaen ihmeen syystä piätti ruveta kahtelemmaan ulukomaan kuviaan ja sitä rupes haaveeluttammaan, että jos piäsis uuvestaan reessuun. Minä uattelin, että pittää ihan olan yli kurkkia, että mittee ihmeellistä ja ihanoo siellä reessussa muka on ollunna.








Het ensmäeseks ol hotelliin tullessa vastaan tupsahtanna kaanisti laetettu nurkkaus, mitä ol pitännä
kuvata. No, onhan tuossa ihan muhkeen näkösiä savipötteröetä.








Lissee museo tavaroo samassa tilassa. Tuommosilla kärryillä ol suaren asukkkaat ajelleet kymmeniä vuosia sitte pitkin teitä ja hevonen tietennii niitä vetäny. Kavion kapse ol kuuluna vuan , kun olivat piästelleet kylille. Nyt niillä on siellä suaressa aatot ja mopot ja kaekki härvelit. Jostaen Kreetasta se emäntä taes huastoo.









Hotellilla ol ollunna paljon kaaniita kukkaistutuksia. Niin hyvä palavelu, että ee oes välttämättä tarvinna ite kävellä huoneeseesa vuan soetto vuan ja joku poejan kloppi oes vienä immeiset pienellä ajopelillä huoneen ovelle asti. Se on toesaalta helteellä ihan hyvä palavelu ja jos sattuu olemaan huonojalakanen niin eepä rasittus yhtään. Vuan sen verran tiijän, että minun emäntä ja isäntä kulukivat ite koko ajan.









Ee herranen aeka sentään. Tuommonenko se meri on? No ee kaet sentään, toppuuttel emäntä. Siinä on heijän oma privaatti uima-allas ja siitä on hieno merinäköalakii. Voe että : " tuonne kun piäsis takasin ", tuntuu eokko huokaelevan ja haaveilevan. Siästäkköön ensin jonnii aekoo rahhoo ja mänköön sinne, jos kerta huvittaa. Kyllä minä poeka pärjäelen kotosalla kissan kansa. On meellä aena luotto hoetajat.








Illan kähmässä ol ollunna mukava pistäätyä hotellilta kylille näetä pikkusia portaekkoja pitkin. Kuulemma oekeen kaanis ja siisti hotelli ollunna.









Nythän ne on seonneet. Onko ne ostoo paakaattana jonnii venneen? Jaha, se olkii vuan näkymä merelle, mutta haaveissa olis myös oma vene joskus. Kyllä niillä riittää haaveita joka lähtöön. Kyllä saesivat raahottua ja tyytyä siihen mitä nyt on, eekä haekaella kaekkee mahotonta. Kunhan iltatikun suapi ja ruuat ajallaan, niin se on hyvä elämä sillon.









Lissee venneitä. Tuommonen voes olla ihan sopiva. Järvelläkkii voes käävä kalastelemassa. Ihan tiällä kotimuassa.









Kuluku-kissan ol nähny makkoomassa aaringossa. Se ol vuan kiäntänä kylykeesä, ku eokko ol ruvanna sitä vilvoomaan. Onneks ee tuo oma katti tuota nähny. Suattas pikkisen olla mustis.











Hotellin lähellä ol ranta ja sinne männessä ol tuommonen näkymä. Aeka karun näköstä kyllä.










Vielä karumpoo näkymöö tiijossa . Olivat vuokranneet skootterin ja sillä pärryytelleet vuoristoon ja kääneet pinessä kylässä. Siellä ol ollu pätevä mummo myymään liinoja. Emäntäkkii ol haksahtanna pöövälle liinan ostammaan. Nätti ol olluna.









Vielä napsittu kuva kyllään männessä.









Tuon jos oesin nähny niin oesin kiäntynä jo takasin...









Siinä se kylä sitte on. Kappeet kavut ja kuuma ol ollunna.








Uluko-oven ol kuvanna. Minkähän taatta? Kuulemma niin iiiiiihanan sininen ja kivoja yksityiskohtia.










Justiinsa. Vieraeta koeria kateltunna. Onneks eevät tuoneet sitä tänne. Pienessä kahvilassa ol makkaellu tuo hurtta. Ihan kiltti kuulemma.








Onpa iiiihana tuas, huokaeloo tuossa vieressä...ja kuumalta näättää.








Spinalonga-suarella olivat kääneet. Karu paekka.








Aokko muuhun mualimaan. Siitä raakat kurkkineet. Eevät olleet piässeet suarelta minnekään. Jottaen karmeeta taatia saerastanneet. Spitalisia olleet.








Mereltä nähtynä sama aakko ja suar ja näkymä.









Hyvä, että tulivat kottiin eevät jiäneet tuonne lorvaelemmaan. Minusta on mukavampi haestella tiällä omalla mökki-rannalla öttiäesiä ja kuunnella lokkien kirkunnoo. Kaet se eokko jottaen matkoo tuoas aattelloo tekevänsä, mutta minä ruppeen tuas muata. Minä haaveelen isosta mehevästä kinkusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vanhan Porvoon lumoissa

Porvoo on maalauksellisen kaunis ja viehättävä kaupunki ja varsinkin se Vanha Porvoo.. Heti sillalle tullessa näkymä avautuu kauniisiin puutaloihin ja kaivelen  kameran laukusta. Huomioni kiinnittyy  ikkunoihin, vaihteleviin väreihin ja kattoihin. Täällä ei ole arkkitehti onneksi saanut päättää talojen värisävyjä eikä talojen mallia. Ei ole yksitoikkoisen tasaisia kattoja vaan vaihtelevia muotoja ja värejä. Mennyttä aika ei saa takaisin, mutta sen voi täältä vielä aistia. Tänne pitäisikin päästä joskus aamuvarhaisella, ennen kuin yksikään turisti olisi liikkeellä...saisi rauhassa kuvailla. Näkymä sillalta kirkolle päin. Kirkko erottuu komeasti ja sitä kohti siis jatkan matkaa. Kai jo kansallismaisemaksi tunnustettu näkymä, ranta-aitat. Penkereellä on kiva istuksia ja ottaa aurinkoa tai vaikkapa nauttia eväät. Yrittäjät ovat panostaneet pieniin, mutta niin tärkeisiin yksityiskohtiin. Portin pielissä, ikkunoissa, ovien suulla on monenlai...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Tulikohan neulottua hassu hattu vauvalle

Olen pitkään miettinyt mielessäni vauvalle pupuhattua neuloen. Löysin jo aikaisemmin keväällä Alpaca Fuente tilalta ihanan pehmeää baby alpakka-langan, josta myssy piti neuloa, mutta sopivaa mallia tai ohjetta en vain löytänyt mistään, kunnes netissä törmäsin valokuvaan vauvasta ja tällä suloisella vauvelilla oli päässään ihastuttava pupu-myssy. Siinä se oli, mutta mistä ohje, sitä ei ollut missään. Eihän siinä auttanut muu, kuin kokeilla itse. Perusmyssyn nyt neuloin ihan summamutikassa. En osaa sanoa edes minkä kokoiselle vauvelille tämä luomus mahtuisi, mutta jatkoin sitkeästi neulomista. Korvien kohdalla valtasi hetkittäin epäusko, että tulikohan tehtyä emä munaus tai ainakin hassu hattu :). Ihan hyvä siitä taisi kuitenkin tulla , ainakin omasta mielestäni. Olen ihan tyytyväinen :). Myssy menisi ilman koristeitakin, mutta en malttanut olla kokeilematta erilaisia rusetteja. Neulomalla tai satiinisia rusetteja. Eri värisiä. Voisi...