Siirry pääsisältöön

"osasin, osasin ", onnistumisen hetkiä neulomisen parissa

Virkkasin aiemmin villasukat, kun en osannut neuloa sukkia. Olin pitkään haaveillut, että : " voi kun osaisi neuloa sukat ", ja nyt vihdoinkin päätin toteuttaa tämän pienen haaveeni.

Olin käymässä anoppini luona ja pyysin, että hän opettaisi neulomaan. Niinhän siinä sitten tehtiin, ja alkoihan sitä sukkaa syntymään.

Minä ajattelin , että olisi hyvä ensin aloittaa pienestä eli vauvan sukasta ja tekisin niitä sitten monta, että jää varmasti päähän kantapäät ja kiilakavennukset ynnä muut. Anoppi myöntyi vaikka olikin sitä mieltä, että aikuisen sukasta voisi mieluummin aloittaa...minä vain , että vauvan sukkaa haluan tehdä.

Ei siinä mitään, tulihan se vauvan sukka ja hieno tulikin...niin, kun anoppi sen teki, sillä hieman vaikeahkoa oli ohuesta merinovillasta neuloa pienen pientä...voi että tuntui vaikealta kaikki....

En lannistunut vaan aloitin oman projektin itsenäisesti ilman ihanaa anoppiani. Valitsin taas vauvansukan...tietysti, ei lannistuta. Tein varret ja tuli liian löysät...ei näyttänyt yhtään niin nätiltä, kuin mallisukat anopiltani. Purin ne ,vaikka väkersin varsia aika kauan...sellaista se on käsityönteko välillä...ei onnistu ei. Ja hälytyskellojen pitäisi soida, jos työ sujuu, kuin tanssi vain...silloin voi olla melko varma, että on tullut tehtyä jotenkin väärin...ainakin minulla näin on usein.

Vaihdoin hiukan paksumpaan lankaan ja sitten alkoi sujua, tosin minun käsialani on isohkoa ja löysää niin hoksasin, että vaihdan ohuempiin puikkoihin ja vähennän vähän silmukoiden määrää niin johan alkoi näyttää somalta ja mieluiselta.

Jihuu...minä osasin sittenkin :D. " Tililii ", vaan rallattelin :D.

Ja minullahan tunnetusti lähtee kaikki lapasesta, niin kävi nytkin, sillä neuloin joka päivä noin parin viikon ajan ...




Novitan vanhasta lehdestä, 2009 vuodelta vauvan sukan ohjeella neuloin ensimmäisen sukan




kantapäät neulottu kumpaankin sukkaan, osasin, jes :D



valmiit vauvan sukat


Lankana näissä ensimmäisissä sukissani on Novitan Nalle-lanka. Näyttää mielestäni ihan hyvältä, ihan pieniltä saapassukilta. Ohjeen löysin vanhasta Novitan lehdestä.

Voi, että olen tyytyväinen näihin .






Seuraavat vauvan sukat neuloin ohuesta ja pehmeästä merinovillasta. Kantapään neuloin, kiertäen oikein. Ohjeessa oli alun perin sileää oikeaa.Siitä se sitten lähti...nyt on jo useammat vauvan sukat valmiina ja parit aikuisten sukatkin.







vauvan sukat alpakka-langasta


Kokeilin erilaisia lankoja ja aivan ihanaa oli neuloa luxus alpakka-langasta sukkia. Kävin aiemmin keväällä alapakkatilalla ja ostin sieltä tätä lankaa. Suosittelen lämpimästi tätä lankaa. Sormissa lanka tuntui erityisen pehmeältä ja ylelliseltä ja varmasti ei pieniä varpaita palele näissä sukissa. Alpaca Fuente tilalta ostin Perulaista lankaa.





Neuloin itselleni sukat. Novitan Aurora-langasta. Oli hauska tehdä, kun kuviot tulevat itsestään. Aloittelijalle kiva lanka, jos ei ole ennen kirjoneuletta tehnyt.

Tämä oli oikein onnistunut kesäprojekti. Pieni arjen teko ja haave toteutettuna.

Ja suuret kiitokset ihanalle anopilleni ja täytyy myöntää, että hän olisi ollut oikeassa. On ehkä helpompi aloittaa aikuisen sukasta ja paksummalla langalla....mutta minulla onkin tapana edetä väärinpäin... :D.


kukkasia ja sukkia viemiseksi uudelle vauvalle




Pienet sukat vaikkapa alpakkalangasta tuliaiseksi pienelle prinsessalle ja kylkiäiseksi voisi viedä kukkia vauvelin äitiliinille...onneksi läheltä löytyy Kauppapuutarha Sohlman, mistä löytyy ihania kukkasia viemiseksi.

Kommentit

  1. No on kyllä söpöt pikkusukat! Mutta ööh, kauanko meni aikaa noiden kaikkien neulomiseen, siis pienten ja isojen? Meinaan vaan, kun nyt jäi oletus, että valmistuivat perä jälkeen nopeassa tahdissa :) Kun minä, joka olen neulonut kauan ja osaan kyllä sukatkin tehdä, niin vieläkin on kesken sukkapari, jonka aloitin viime kesänä :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vanhan Porvoon lumoissa

Porvoo on maalauksellisen kaunis ja viehättävä kaupunki ja varsinkin se Vanha Porvoo.. Heti sillalle tullessa näkymä avautuu kauniisiin puutaloihin ja kaivelen  kameran laukusta. Huomioni kiinnittyy  ikkunoihin, vaihteleviin väreihin ja kattoihin. Täällä ei ole arkkitehti onneksi saanut päättää talojen värisävyjä eikä talojen mallia. Ei ole yksitoikkoisen tasaisia kattoja vaan vaihtelevia muotoja ja värejä. Mennyttä aika ei saa takaisin, mutta sen voi täältä vielä aistia. Tänne pitäisikin päästä joskus aamuvarhaisella, ennen kuin yksikään turisti olisi liikkeellä...saisi rauhassa kuvailla. Näkymä sillalta kirkolle päin. Kirkko erottuu komeasti ja sitä kohti siis jatkan matkaa. Kai jo kansallismaisemaksi tunnustettu näkymä, ranta-aitat. Penkereellä on kiva istuksia ja ottaa aurinkoa tai vaikkapa nauttia eväät. Yrittäjät ovat panostaneet pieniin, mutta niin tärkeisiin yksityiskohtiin. Portin pielissä, ikkunoissa, ovien suulla on monenlai...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Tulikohan neulottua hassu hattu vauvalle

Olen pitkään miettinyt mielessäni vauvalle pupuhattua neuloen. Löysin jo aikaisemmin keväällä Alpaca Fuente tilalta ihanan pehmeää baby alpakka-langan, josta myssy piti neuloa, mutta sopivaa mallia tai ohjetta en vain löytänyt mistään, kunnes netissä törmäsin valokuvaan vauvasta ja tällä suloisella vauvelilla oli päässään ihastuttava pupu-myssy. Siinä se oli, mutta mistä ohje, sitä ei ollut missään. Eihän siinä auttanut muu, kuin kokeilla itse. Perusmyssyn nyt neuloin ihan summamutikassa. En osaa sanoa edes minkä kokoiselle vauvelille tämä luomus mahtuisi, mutta jatkoin sitkeästi neulomista. Korvien kohdalla valtasi hetkittäin epäusko, että tulikohan tehtyä emä munaus tai ainakin hassu hattu :). Ihan hyvä siitä taisi kuitenkin tulla , ainakin omasta mielestäni. Olen ihan tyytyväinen :). Myssy menisi ilman koristeitakin, mutta en malttanut olla kokeilematta erilaisia rusetteja. Neulomalla tai satiinisia rusetteja. Eri värisiä. Voisi...