Siirry pääsisältöön

Aapo-koira juoruaa Lissu-kissasta





Hohhoijaa, että ramasoo. Minä makkaelen kyllä tässä sohvalla vaekka oovat kieltänneet. Onhan tuo Kissakii ihan missä sattuu. Sen nimi on Lissu ja oli tiällä emännöimässä ennen minua. Tykkeen kyllä siitä , mutta se ei taija välittee minusta. Sillä on muutennii ihan kummallisia tapoja. Jatkuvaan on haestelemassa ja nääkkimässä emännän horsmia. Eekös ne kissat oo petoja? Saalistaavat hiiriä? No tämä kissa ee kyllä semmosia oo nähnykkää, ku kerta tyytyy kukkien varsia nyhtämmään.









Siinä se on tuas nyhtämässä eokon kukkia. Eepä kestänä kaavaan , kun nuo kukat ol sipastu huiviin. Emäntä ee ihan kaaheesti siitä tykännä. Oli suanu nuo horsmat synttärlahjaks siltä pieneltä tirriäiseltä, joka kääpi tiällä välillä hämmentämässä meejän raahoo. Tirriäinen taetaa olla nykyään se emännän rakkain otus...mokoma. Minä oon kyllä varma kakkonen ja se Lissu on kolomonen kyllä.







Nyt piti noosta ihan kahtommaan, että mittee siellä ulukona nyt tapahtuu. Välillä kääpi orava tuossa parvekkeella notkumassa ja sitten tietennii se Lissu-kissa suapi siellä olla. Se vonkoo kaaheesti pihalle tuossa oven eessä. Meenoo ihan korvat särkyä siihen mooruumisseen.









Siinä se tuas vahtii eokon laetoksia.Eokko on hakena ulukoo syreeniä puskan pöövälleen ja tuo ryökäle meenoo ne tuas syyvä tae aenakkii työntää nokkoosa sinne. Sillä on kumma tapa juuvakkii tuosta veskupista, missä nuita syreeniä on. Ee kunnon veskuppi kelepoo, pittää olla kukilla makustettua lientä. Kummallinen otus.







Minä kään lenkillä eokon kanssa ja tältä se mualima näätästää koeran näkövinkkelistä. Ol muute ihan hirveesti nuita valakosia muassa kevvväämmällä. Jottain vuokkoja kuulema. Emäntä kuluki sen räpsivän laatikkosa kansa ihan himona metissä ja meekäläenen tietennii mukana juosta jolokottel.









Välillä tulloo kuuma ja pittää pänttäätyä muata vaekka keskelle tietä ja ee aena ies huvita kiäntyä minnekä tuo emäntä oes viemässä. Oottakoon sekunnin, että huiloon ja mietin, että kannattaako tästä noosta. Emäntä antaa pienen hetken miettiä ja sitten minä kyllä noosen tästä sen mieliks. Olokoon, männään sitte sinne minne se eokko tahtoo.Ite se kyllä suapi pysähellä se räpsivän laatikkosa kanssa minne tahtoo. Nyttii kyykkii tuossa ja räpsii kuvia. nii, kuvia se sano.




NO ohhoh, ottipa se oovon kuvan. Mittee ihmeellistä nuissa on? Jaa...on niin iiihanan sininen taevas.










Lissu-kissa makkoo sängyssä..ja ihan joka paekassa , missä vuan keksii muata. Minä en ies piäse noosemaan niihin kaekkiin paekkoihin, missä se millonnii kuleksii. Siitä oon kyllä vähän katteellinen, mutta oon minäkii tuon toesen tuolin vallottanu.








Tässä tuolissa minä tykkeen muata ja tästä on hyvä seorata mittee ne immeiset puuhoo millonnii.









Heh heh... kyllä myö Lissun kansa salloo naarettiin, ku emännän laetokset retkahti pahan kerran. Ee kuulema männy ihan niin ku römsöössä. Ee taeja eokko-parka olla ihan parraimmasta piästä hoetammaan kukkiansa.









Tuo Lissu-kissa se hoetaa nätisti tuota kukkoo. Napsii siitä kuivuneita osia poekkeen ja sitä ee eokko ymmärrä tuaskaan.









Annan minä joskus muata sen kissan vieressäkkii. Tästä sängystä on hyvä kurkkia ulos ja päevystee.











Vuan siellä se tuas makkaeloo. On vallannu nyt sen  pienen tirriäesen tuolin. Tosin taetaa nykyään olla jo pien tuo tuoli sille tirriäeselle. Pitäköön tuo kissan rutale sen sitte.








Ee muuta ku , että pitäkee ihtenne kuosissa ja nähhään tuas. Terveesin Aapo-koera.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...