Siirry pääsisältöön

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos.

Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin.

Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle.






Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on.

Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata lumiukkoja vaikka lankakeristäkin.
Niistähän saisi mainioita koristeita vaikkapa kahvipöytään tai mukavan kokoelman lipaston pöydälle.

Tähän askarteluun ei tarvita liimaa. Etsit vain lankakerän jämiä ja pistät lankakerän vaikkapa mukiin tai mariskooliin, niin kuin minä tein.Laitoin nuppineulan lankakerän taakse , niin pää pysyi paikoillaan. Silmät, nenä ja suu...kaikki nuppineuloista. Tämä ei ehkä sovellu lapsiperheisiin, mutta nuppineulathan voi korvata jollakin muulla sitten, jos haluaa pysyvämpää koristetta aikaiseksi.





Siinäpä se on, muutaman minuutin askartelu, olettaen, että virkattu silinterihattu on jo valmiina.


Kaikkea se lumi saakin tekemään.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen net

" Vesi, veden , vettä..."

" Saisinko vesi, veden vettä " , lausahti entinen naapurini vuosia sitten. Nauroin varmaan ääneen :). Rakas naapurini siinä hapuili, että mikä on oikea muoto sanasta vesi.( Hän on ruotsinkielinen. ) Vesi on kiehtova elementti. Myrskyävä meri tai kuohuava koski vakuuttavat voimallaan. Meri on ruokkinut ihmisiä, kuin myös vienyt ihmisiä mukanaan. Meri tai järvi voi olla arvaamaton ja armoton. Vesi on myös puhdistava ja elvyttävä voima. Meille puhdas juomavesi on itsestäänselvyys, mutta ei suinkaan kaikille. Pidetäänhän huoli järviemme puhtaudesta. Eihän heitetä roskia, jätettä rannoille täällä kotimaassa eikä ulkomailla vieraillessamme. kivet ja meri hauskasti rannalle ladotut kivet rannalla Atlantin tyrskyt aallot lyövät rantaan näkymä kukkasten takaa aaltojen heilutellessa kiviä kuuluu mukava rapina " henkireikä" meri ja karikko illalla, rannalla Arjen iloihin kuuluu monimuotoinen vesi

illankähmässä voi tapahtua mitä vaan...ainakin meillä...

Hmmm.....mikäs se siinä on... Illalla aloitin ja puolenyön aikaan lopetin...tonttulakin neulomisen. Eihän sitä malta kesken jättää. Oli ihan pakko nikertää valmiiksi. Ja kuten aina, kaverina häärää kissa, kun yritän ottaa valokuvia. Aina sama juttu. Sitten sainkin idean. Laitetaan tuo linssilude sitten kokeilemaan kissa-mallina oloa...katsotaan miten tässä käy. Onko emäntä naarmuilla vai kissalla lakki päässä. Viittiskö sitä kopasta... Aikansa siinä ihmeteltyään, rupesi tuo pipo jo kiinnostamaan ja teki siinä tuttavuutta. Tässä taisikin käydä niin, että kameran nauha kiinnostaa enemmän kuin se pipo. Jotain outoa on tekeillä... Kamera käy...ensimmäinen otos meni pieleen. lakki melkein tipahti. Kissa kuitenkin edelleen mukana. Miten tähän päädyttiin.... Oi miten söpö kisu...kisu kisu...kameran nauha jaksaa edelleen kiinnostaa... pitäskö tässä kynttä tarjota.... Pikkusen alkoi jännittämään, että tuleeko kynttä vai hammasta tässä vaihees