Siirry pääsisältöön

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos.

Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin.

Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle.






Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on.

Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata lumiukkoja vaikka lankakeristäkin.
Niistähän saisi mainioita koristeita vaikkapa kahvipöytään tai mukavan kokoelman lipaston pöydälle.

Tähän askarteluun ei tarvita liimaa. Etsit vain lankakerän jämiä ja pistät lankakerän vaikkapa mukiin tai mariskooliin, niin kuin minä tein.Laitoin nuppineulan lankakerän taakse , niin pää pysyi paikoillaan. Silmät, nenä ja suu...kaikki nuppineuloista. Tämä ei ehkä sovellu lapsiperheisiin, mutta nuppineulathan voi korvata jollakin muulla sitten, jos haluaa pysyvämpää koristetta aikaiseksi.





Siinäpä se on, muutaman minuutin askartelu, olettaen, että virkattu silinterihattu on jo valmiina.


Kaikkea se lumi saakin tekemään.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Tulikohan neulottua hassu hattu vauvalle

Olen pitkään miettinyt mielessäni vauvalle pupuhattua neuloen. Löysin jo aikaisemmin keväällä Alpaca Fuente tilalta ihanan pehmeää baby alpakka-langan, josta myssy piti neuloa, mutta sopivaa mallia tai ohjetta en vain löytänyt mistään, kunnes netissä törmäsin valokuvaan vauvasta ja tällä suloisella vauvelilla oli päässään ihastuttava pupu-myssy. Siinä se oli, mutta mistä ohje, sitä ei ollut missään. Eihän siinä auttanut muu, kuin kokeilla itse. Perusmyssyn nyt neuloin ihan summamutikassa. En osaa sanoa edes minkä kokoiselle vauvelille tämä luomus mahtuisi, mutta jatkoin sitkeästi neulomista. Korvien kohdalla valtasi hetkittäin epäusko, että tulikohan tehtyä emä munaus tai ainakin hassu hattu :). Ihan hyvä siitä taisi kuitenkin tulla , ainakin omasta mielestäni. Olen ihan tyytyväinen :). Myssy menisi ilman koristeitakin, mutta en malttanut olla kokeilematta erilaisia rusetteja. Neulomalla tai satiinisia rusetteja. Eri värisiä. Voisi

tulipahan kokeiltua...

Eräs käsityöbloggari oli niin ihanasti neulonut jättilangasta suloisen pipon ja kaulahuivin, että innostuin kokeilemaan itsekin. Sain vinkin käsityökaveriltani, että mistä voisin tilata lankaa ja kotvan odoteltuani sainkin pehmeän paketin postista noudettavaksi. Odotus palkittiin. Olipas muhkean kokoista lankaa...sormet syyhyten kaivelin puikkokoteloani, mutta voi harmistus, kun ei minulla niin kamalan paksua koukkua eikä pyöröpuikkoa ollutkaan jemmassa. Peräti numero 20 oli puikkokoon suositus ja minulla oli vain koko 8. Kärsimätön kun olen ,niin päätin kokeilla. Katsotaan minkälaista jälkeä saa aikaiseksi noin ohuella pyöröpuikolla...ja millaista tuo lanka on neuloa. Silmukkamäärän saa parhaiten vain kokeilemalla ja purkamalla ...ja purkamalla...minä tein niin. Elikkä kannattaa uuteen lankaan tutustuessa tehdä se mallitilkku, niin voipi päästä helpommalla...tosin ei minulla ne laskelmat aina onnistu sittenkään. No kuitenkin, sainpa aloitettua. Loin 24 silmukkaa ( muistaa