Siirry pääsisältöön

" vähänkö söpöt"

Käsityöläisellä on hyvä olla olemassa koira, joka vankuu itsepäisen vaativasti ulos, sillä muuten olisin hautautuneena sisätiloihin ja uppoutunut täysin lankojen maailmaan. Ulkona kävellessä sainkin taas idean. Koira parka hädin tuskin sai tarpeensa ulos tehtyä, kun kiihdytin pikavauhtia kotiin. Ettei vain ajatus karkaisi ja idea häviäisi mielestä.



Kotimaista lampaan villalankaa jäi tähteeksi juuri ärsyttävän vähän, ettei siitä saisi oikein mitään, mutta tämän idean saisin ehkä toteutettua. Kaivelin kirjahyllystä ihanan kirjan, missä oli paljon vauvan tossujen ohjeita. Tämän aarteen löysin jostakin kirjakaupan alekorista. Kirjan nimi on: " Pienet töppöset". Katselin sieltä vähän mallia, mutta tietenkin tämä minun lankani on aivan liian paksua niihin ohjeisiin. Jos virkkaisin niillä ohjeilla, saisi jokin jättiläisvauva töppöset. Minun oli siis kerättävä rohkeutta ja tartuttava reippaasti virkkuukoukkuun ja antaa langan viedä mennessään. 

Käyttämäni lanka on paksua ja pehmoista. Koukun koko noin 6-7. Neuloin siitä pontchon ja siitä tuli oikein lämmin ja pehmeä.

Eli loppujen lopuksi näistä töppösistä ei tullut minkään ohjeen veroiset, mutta tulipahan tehtailtua yksi ilta pitkästä aikaa virkkauksen parissa. Niin, ja neuloinhan minä niihin tossuihin ohuemmasta lampaan villasta resorin, minkä kiinnitin tossuun parsinneulalla. Lopuksi harjasin kostealla kovalla harjalla  ne pörröiseksi, ja että minä olin mielissäni näistä. " Vähänkö söpöt ", ajattelin.

Kivassa töppös-kirjassa oli lähinnä puuvillalangoille kesäisiä ohjeita, että kyllä näistä taisi tulla ihan omanlaiset...pieni välihuomautus ;).





Unnuvillan pienet hipsuttimet kotimaisesta lampaan villasta




Ihan hyvät " hipsuttimet " sain aikaiseksi langan jämistä. Eipä kannata heitellä hukkaan pienempiäkään tähteitä, kyllä niistä aina jotakin saa tehtyä.


Ja sitten kun vielä löytäisi vielä oikean käyttäjän näillä töppösille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...