Siirry pääsisältöön

" vähänkö söpöt"

Käsityöläisellä on hyvä olla olemassa koira, joka vankuu itsepäisen vaativasti ulos, sillä muuten olisin hautautuneena sisätiloihin ja uppoutunut täysin lankojen maailmaan. Ulkona kävellessä sainkin taas idean. Koira parka hädin tuskin sai tarpeensa ulos tehtyä, kun kiihdytin pikavauhtia kotiin. Ettei vain ajatus karkaisi ja idea häviäisi mielestä.



Kotimaista lampaan villalankaa jäi tähteeksi juuri ärsyttävän vähän, ettei siitä saisi oikein mitään, mutta tämän idean saisin ehkä toteutettua. Kaivelin kirjahyllystä ihanan kirjan, missä oli paljon vauvan tossujen ohjeita. Tämän aarteen löysin jostakin kirjakaupan alekorista. Kirjan nimi on: " Pienet töppöset". Katselin sieltä vähän mallia, mutta tietenkin tämä minun lankani on aivan liian paksua niihin ohjeisiin. Jos virkkaisin niillä ohjeilla, saisi jokin jättiläisvauva töppöset. Minun oli siis kerättävä rohkeutta ja tartuttava reippaasti virkkuukoukkuun ja antaa langan viedä mennessään. 

Käyttämäni lanka on paksua ja pehmoista. Koukun koko noin 6-7. Neuloin siitä pontchon ja siitä tuli oikein lämmin ja pehmeä.

Eli loppujen lopuksi näistä töppösistä ei tullut minkään ohjeen veroiset, mutta tulipahan tehtailtua yksi ilta pitkästä aikaa virkkauksen parissa. Niin, ja neuloinhan minä niihin tossuihin ohuemmasta lampaan villasta resorin, minkä kiinnitin tossuun parsinneulalla. Lopuksi harjasin kostealla kovalla harjalla  ne pörröiseksi, ja että minä olin mielissäni näistä. " Vähänkö söpöt ", ajattelin.

Kivassa töppös-kirjassa oli lähinnä puuvillalangoille kesäisiä ohjeita, että kyllä näistä taisi tulla ihan omanlaiset...pieni välihuomautus ;).





Unnuvillan pienet hipsuttimet kotimaisesta lampaan villasta




Ihan hyvät " hipsuttimet " sain aikaiseksi langan jämistä. Eipä kannata heitellä hukkaan pienempiäkään tähteitä, kyllä niistä aina jotakin saa tehtyä.


Ja sitten kun vielä löytäisi vielä oikean käyttäjän näillä töppösille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Tulikohan neulottua hassu hattu vauvalle

Olen pitkään miettinyt mielessäni vauvalle pupuhattua neuloen. Löysin jo aikaisemmin keväällä Alpaca Fuente tilalta ihanan pehmeää baby alpakka-langan, josta myssy piti neuloa, mutta sopivaa mallia tai ohjetta en vain löytänyt mistään, kunnes netissä törmäsin valokuvaan vauvasta ja tällä suloisella vauvelilla oli päässään ihastuttava pupu-myssy. Siinä se oli, mutta mistä ohje, sitä ei ollut missään. Eihän siinä auttanut muu, kuin kokeilla itse. Perusmyssyn nyt neuloin ihan summamutikassa. En osaa sanoa edes minkä kokoiselle vauvelille tämä luomus mahtuisi, mutta jatkoin sitkeästi neulomista. Korvien kohdalla valtasi hetkittäin epäusko, että tulikohan tehtyä emä munaus tai ainakin hassu hattu :). Ihan hyvä siitä taisi kuitenkin tulla , ainakin omasta mielestäni. Olen ihan tyytyväinen :). Myssy menisi ilman koristeitakin, mutta en malttanut olla kokeilematta erilaisia rusetteja. Neulomalla tai satiinisia rusetteja. Eri värisiä. Voisi

tulipahan kokeiltua...

Eräs käsityöbloggari oli niin ihanasti neulonut jättilangasta suloisen pipon ja kaulahuivin, että innostuin kokeilemaan itsekin. Sain vinkin käsityökaveriltani, että mistä voisin tilata lankaa ja kotvan odoteltuani sainkin pehmeän paketin postista noudettavaksi. Odotus palkittiin. Olipas muhkean kokoista lankaa...sormet syyhyten kaivelin puikkokoteloani, mutta voi harmistus, kun ei minulla niin kamalan paksua koukkua eikä pyöröpuikkoa ollutkaan jemmassa. Peräti numero 20 oli puikkokoon suositus ja minulla oli vain koko 8. Kärsimätön kun olen ,niin päätin kokeilla. Katsotaan minkälaista jälkeä saa aikaiseksi noin ohuella pyöröpuikolla...ja millaista tuo lanka on neuloa. Silmukkamäärän saa parhaiten vain kokeilemalla ja purkamalla ...ja purkamalla...minä tein niin. Elikkä kannattaa uuteen lankaan tutustuessa tehdä se mallitilkku, niin voipi päästä helpommalla...tosin ei minulla ne laskelmat aina onnistu sittenkään. No kuitenkin, sainpa aloitettua. Loin 24 silmukkaa ( muistaa