Siirry pääsisältöön

" vähänkö söpöt"

Käsityöläisellä on hyvä olla olemassa koira, joka vankuu itsepäisen vaativasti ulos, sillä muuten olisin hautautuneena sisätiloihin ja uppoutunut täysin lankojen maailmaan. Ulkona kävellessä sainkin taas idean. Koira parka hädin tuskin sai tarpeensa ulos tehtyä, kun kiihdytin pikavauhtia kotiin. Ettei vain ajatus karkaisi ja idea häviäisi mielestä.



Kotimaista lampaan villalankaa jäi tähteeksi juuri ärsyttävän vähän, ettei siitä saisi oikein mitään, mutta tämän idean saisin ehkä toteutettua. Kaivelin kirjahyllystä ihanan kirjan, missä oli paljon vauvan tossujen ohjeita. Tämän aarteen löysin jostakin kirjakaupan alekorista. Kirjan nimi on: " Pienet töppöset". Katselin sieltä vähän mallia, mutta tietenkin tämä minun lankani on aivan liian paksua niihin ohjeisiin. Jos virkkaisin niillä ohjeilla, saisi jokin jättiläisvauva töppöset. Minun oli siis kerättävä rohkeutta ja tartuttava reippaasti virkkuukoukkuun ja antaa langan viedä mennessään. 

Käyttämäni lanka on paksua ja pehmoista. Koukun koko noin 6-7. Neuloin siitä pontchon ja siitä tuli oikein lämmin ja pehmeä.

Eli loppujen lopuksi näistä töppösistä ei tullut minkään ohjeen veroiset, mutta tulipahan tehtailtua yksi ilta pitkästä aikaa virkkauksen parissa. Niin, ja neuloinhan minä niihin tossuihin ohuemmasta lampaan villasta resorin, minkä kiinnitin tossuun parsinneulalla. Lopuksi harjasin kostealla kovalla harjalla  ne pörröiseksi, ja että minä olin mielissäni näistä. " Vähänkö söpöt ", ajattelin.

Kivassa töppös-kirjassa oli lähinnä puuvillalangoille kesäisiä ohjeita, että kyllä näistä taisi tulla ihan omanlaiset...pieni välihuomautus ;).





Unnuvillan pienet hipsuttimet kotimaisesta lampaan villasta




Ihan hyvät " hipsuttimet " sain aikaiseksi langan jämistä. Eipä kannata heitellä hukkaan pienempiäkään tähteitä, kyllä niistä aina jotakin saa tehtyä.


Ja sitten kun vielä löytäisi vielä oikean käyttäjän näillä töppösille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen net

" Vesi, veden , vettä..."

" Saisinko vesi, veden vettä " , lausahti entinen naapurini vuosia sitten. Nauroin varmaan ääneen :). Rakas naapurini siinä hapuili, että mikä on oikea muoto sanasta vesi.( Hän on ruotsinkielinen. ) Vesi on kiehtova elementti. Myrskyävä meri tai kuohuava koski vakuuttavat voimallaan. Meri on ruokkinut ihmisiä, kuin myös vienyt ihmisiä mukanaan. Meri tai järvi voi olla arvaamaton ja armoton. Vesi on myös puhdistava ja elvyttävä voima. Meille puhdas juomavesi on itsestäänselvyys, mutta ei suinkaan kaikille. Pidetäänhän huoli järviemme puhtaudesta. Eihän heitetä roskia, jätettä rannoille täällä kotimaassa eikä ulkomailla vieraillessamme. kivet ja meri hauskasti rannalle ladotut kivet rannalla Atlantin tyrskyt aallot lyövät rantaan näkymä kukkasten takaa aaltojen heilutellessa kiviä kuuluu mukava rapina " henkireikä" meri ja karikko illalla, rannalla Arjen iloihin kuuluu monimuotoinen vesi

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.