Siirry pääsisältöön

Kissan kanssa neulomista...meinasi mennä välillä hermot...

pipon kuvausta kissan kanssa...melkein hermot meni...


Sisareni tilasi vihreän pipon. Juu, ei siinä mitään, mutta kun hänellä on niin mahdottoman pieni pää.
Mietin tovin, että minkälainen sopisi hänen tyyliinsä ja takkiinsa. Hän harrastaa mm. hiihtovaellusta ja kun vihreä oli toiveväri , niin tuo kierrejoustinhan sopisi hyvin. Siitä tulee mieleen kuusen neulaset, jos oikein tarkkaan katsoo...ja pipon saaminen sopivan pieneksi tuottaa vähän harmaita hapsia.

Yritin kuvata kierrejoustimesta lähikuvaa, mutta tietenkin ahkera apulainen, nimittäin kissa, änkesi samaan kuvaan...ota siinä sitten kuvia. Ei tullut yhtään mitään. Päätä piti puskea lankakerään ja kerkesipä vielä tampata tassuillaankin sitä...Onneksi sisareni on kissa-ihminen. Ei vierasta, jos pipossa on jo valmiiksi kissan karvoja...

Olisi vielä kiva lisätä vaikka tupsu tuohon, mutta se ei ole sisareni tyylinen...jätänpä sen tupsun tällä kertaa laittamatta. Kaulurin vielä aion neuloa, sitten on kiva lahja siskolle.



alpakka-langasta vihreä pipo



Alpakka-lanka on oikein miellyttävä neuloa ja pitää yllä. Se ei pistele herkempääkään ihoa.
Kuten jo mainitsin, niin sisarellani on pieni pää. Hänen on vaikea löytää sopivia hattuja. Kaikki lippiksetkin hän pienennyttää mittatilaustyönä sopivaksi. Toivottavasti tästä tuli sopiva, jos ei tullut, niin neulotaanpas sitten uusi.

Olen tykästynyt tuohon pipomalliin. Kierrejoustin tuo mukavaa vaihtelua normaalin resorin jälkeen ja en tee kavennuksia vaan neulon sileää oikeaa ja vedän lopussa langan kaikkien silmukoiden läpi ja vetäisen varovasti suppuun ja päättelen langan. On helppo tapa, jos ei hallitse kaikkia kavennuksia ja muutenkin siistin näköinen. Ja helppo vaikka aloittelijankin tehdä.




Unnuvillan laadun tarkkailija...


Passaa siinä kissankin hyristä pianon päällä...taisi kelvata sillekin tuo pipo...äkkiä pipo piiloon ettei kissa käy tamppaamassa sitä liikaa...





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen net

" Vesi, veden , vettä..."

" Saisinko vesi, veden vettä " , lausahti entinen naapurini vuosia sitten. Nauroin varmaan ääneen :). Rakas naapurini siinä hapuili, että mikä on oikea muoto sanasta vesi.( Hän on ruotsinkielinen. ) Vesi on kiehtova elementti. Myrskyävä meri tai kuohuava koski vakuuttavat voimallaan. Meri on ruokkinut ihmisiä, kuin myös vienyt ihmisiä mukanaan. Meri tai järvi voi olla arvaamaton ja armoton. Vesi on myös puhdistava ja elvyttävä voima. Meille puhdas juomavesi on itsestäänselvyys, mutta ei suinkaan kaikille. Pidetäänhän huoli järviemme puhtaudesta. Eihän heitetä roskia, jätettä rannoille täällä kotimaassa eikä ulkomailla vieraillessamme. kivet ja meri hauskasti rannalle ladotut kivet rannalla Atlantin tyrskyt aallot lyövät rantaan näkymä kukkasten takaa aaltojen heilutellessa kiviä kuuluu mukava rapina " henkireikä" meri ja karikko illalla, rannalla Arjen iloihin kuuluu monimuotoinen vesi

illankähmässä voi tapahtua mitä vaan...ainakin meillä...

Hmmm.....mikäs se siinä on... Illalla aloitin ja puolenyön aikaan lopetin...tonttulakin neulomisen. Eihän sitä malta kesken jättää. Oli ihan pakko nikertää valmiiksi. Ja kuten aina, kaverina häärää kissa, kun yritän ottaa valokuvia. Aina sama juttu. Sitten sainkin idean. Laitetaan tuo linssilude sitten kokeilemaan kissa-mallina oloa...katsotaan miten tässä käy. Onko emäntä naarmuilla vai kissalla lakki päässä. Viittiskö sitä kopasta... Aikansa siinä ihmeteltyään, rupesi tuo pipo jo kiinnostamaan ja teki siinä tuttavuutta. Tässä taisikin käydä niin, että kameran nauha kiinnostaa enemmän kuin se pipo. Jotain outoa on tekeillä... Kamera käy...ensimmäinen otos meni pieleen. lakki melkein tipahti. Kissa kuitenkin edelleen mukana. Miten tähän päädyttiin.... Oi miten söpö kisu...kisu kisu...kameran nauha jaksaa edelleen kiinnostaa... pitäskö tässä kynttä tarjota.... Pikkusen alkoi jännittämään, että tuleeko kynttä vai hammasta tässä vaihees