Siirry pääsisältöön

Riehaannuin virkkaamaan tuoksupusseja


Käsiä kutitteli siihen malliin, että jotakin piti saada virkkailla. Olisin niin mielelläni halunnut sydämen muotoista koristetta tehdä, mutta sydän osoittautui minulle haastavaksi aiheeksi. En löytänyt sopivaa mallia mistään lehdestä tai kirjasta, joten päätin pelkistää sydämen kolmioksi. Löysinkin eräästä virkkauskirjasta, " Lisää villiä virkkausta " kaiken muotoisia ja värisiä virkkausmalleja. Siinä on iso-äidin neliöitä ja kolmioita vaikka muille jakaa. Siitä se sitten lähti ja riehaannuin virkkaamaan erilaisia kolmioita, joille piti keksiä jokin käyttötarkoitus. Tuoksupussi syntyi ja ajattelin, että nyt tässä on se hitti, mitä lähden urakalla tekemään ja pistän taas rahoiksi.

Pellava kukkainen tuoksupussi

harmaa ja vaaleanpunainen raikas tuoksupussi

Harmaa tuoksupussi

pirteä keltaruusuinen virkattu tuoksupussi

pinkki virkattu tuoksupussi

puna-oranssi mustalla pohjalla


Tulihan niitä virkkailtua. Pitihän sitä mallia muuttaa ja kokeilin tehdä pyöreän isoäidin-neliön ja siitä syntyikin sitten pöllöt.Pöllöt ovat jostakin syystä olleet kovin suosittuja ja haluttuja, jota en ymmärrä, mutta kyllähän niistä saa kivan värikkäitä ja veikeitä virkattua, joten minäkin sitten päätin pöllöt pyöräyttää.


virkattu pöllö, tuoksupussi

pöllö tuoksupussi.
Kyllä meidän taloudessa nyt on tuoksupusseja ihan joka huoneeseen laitella, on niitä sen verran monta jo tullut virkattua. Tuoksupussin sisälle olen laittanut kuivattua laventelinkukkaa. Tuoksuahan voi vaihdella. Ihana ruusuinen tai kielon tuoksu olisi ihana, mutta laventelia nyt satuin käsiini saamaan.

Tyttäreni palautti minut maan pinnalle kysyessään, että : " käyttääks kukaan tuoksupusseja ? ", niinpä niin, hyvä kysymys...ilmeisesti ei kovinkaan moni, mutta ei se mitään, hauska oli niitä virkata. Se lienee pääasia kuitenkin :).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...