Siirry pääsisältöön

Riehaannuin virkkaamaan tuoksupusseja


Käsiä kutitteli siihen malliin, että jotakin piti saada virkkailla. Olisin niin mielelläni halunnut sydämen muotoista koristetta tehdä, mutta sydän osoittautui minulle haastavaksi aiheeksi. En löytänyt sopivaa mallia mistään lehdestä tai kirjasta, joten päätin pelkistää sydämen kolmioksi. Löysinkin eräästä virkkauskirjasta, " Lisää villiä virkkausta " kaiken muotoisia ja värisiä virkkausmalleja. Siinä on iso-äidin neliöitä ja kolmioita vaikka muille jakaa. Siitä se sitten lähti ja riehaannuin virkkaamaan erilaisia kolmioita, joille piti keksiä jokin käyttötarkoitus. Tuoksupussi syntyi ja ajattelin, että nyt tässä on se hitti, mitä lähden urakalla tekemään ja pistän taas rahoiksi.

Pellava kukkainen tuoksupussi

harmaa ja vaaleanpunainen raikas tuoksupussi

Harmaa tuoksupussi

pirteä keltaruusuinen virkattu tuoksupussi

pinkki virkattu tuoksupussi

puna-oranssi mustalla pohjalla


Tulihan niitä virkkailtua. Pitihän sitä mallia muuttaa ja kokeilin tehdä pyöreän isoäidin-neliön ja siitä syntyikin sitten pöllöt.Pöllöt ovat jostakin syystä olleet kovin suosittuja ja haluttuja, jota en ymmärrä, mutta kyllähän niistä saa kivan värikkäitä ja veikeitä virkattua, joten minäkin sitten päätin pöllöt pyöräyttää.


virkattu pöllö, tuoksupussi

pöllö tuoksupussi.
Kyllä meidän taloudessa nyt on tuoksupusseja ihan joka huoneeseen laitella, on niitä sen verran monta jo tullut virkattua. Tuoksupussin sisälle olen laittanut kuivattua laventelinkukkaa. Tuoksuahan voi vaihdella. Ihana ruusuinen tai kielon tuoksu olisi ihana, mutta laventelia nyt satuin käsiini saamaan.

Tyttäreni palautti minut maan pinnalle kysyessään, että : " käyttääks kukaan tuoksupusseja ? ", niinpä niin, hyvä kysymys...ilmeisesti ei kovinkaan moni, mutta ei se mitään, hauska oli niitä virkata. Se lienee pääasia kuitenkin :).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.