Siirry pääsisältöön

Vieraisilla Alpaca Fuente- tilalla

Käväisin lankakaupoilla pikkuisen erilaisissa merkeissä kuin normaalisti, nimittäin pääsin ihmettelemään ja ihailemaan alpakoita. Ihastuin persikanväriseen nuoreen yksilöön ja erikoisesti laumaa vartioivaan laamaan...Pamelaan. Pamela oli ensimmäisenä meitä vastassa ja sain kuulla, että lauman vartija käy ilveksen tai suden päälle , jos tarve vaatii. Pikkuisen jännitti mennä tarhaan lähemmin näitä upeita eläimiä katsomaan, mutta eipä tarvinnutkaan pelätä. Pamela kävi tarkastamassa ensimmäisenä ja nuuskaisi korvaani ja sain suukonkin :).




pehmeää lankaa Perusta


Ihanan pehmeä lanka soveltuu hyvin herkkä ihoisille. Vauvoille voisi virkata tai neuloa myssyjä.

Talon emännällä oli yllään kaunis neule. Se oli erittäin ohutta lankaa, mutta silti erittäin lämmin ja hengittävä ja miellyttävä yllä.




laadukasta perulaista lankaa



Minä virkkaan mieluiten , koska siinä hartiani eivät mene jumiin. Sainkin vinkin, että kannattaisi ostaa neliskanttiset puiset neulepuikot, niin siinä saa hyvän asennon neuloessa.




Muhkea lanka


Sormen paksuisesta langasta talon emäntä ajatteli virkkaavansa isoäidinneliön ja siitä tulisi istuin alunen. Toinen vierailija keksi, että tästä voisi sormin virkata vaikkapa muhkean torkkupeiton.




kauniita värisävyjä



Olisi mielenkiintoista tietää, että miten lanka keksittiin ja kuka oli se henkilö, joka oivalsi ruveta neulomaan tai virkkaamaan , mutta se lienee mahdotonta. Millaisia olivat ensimmäiset kudelmat?
Kenties Inkat aikoinaan kutoivat luonnonsävyisiä peittoja ja asuja.



















Lauman vartijat tulivat vastaan ensimmäisenä


Alpakoiden kanssa voi myös harrastaa agilityä ja nämä yksilöt myös kisailevat SM-kisoissa menestyksekkäästi ja ovat muutenkin keränneet mainetta kauneudellaan sekä villan laadulla.



upea Pamela

vaaleat tytöt

Pamela ei malttanut olla tarkkailematta ympäristöä tarkasti


Tilalle on pelastettu huonompikuntoisia yksilöitä, joista on kuoriutunut hyvin voivia ja kauniita alpakoita. Sain huomata, että tällä tilalla näistä upeista eläimistä pidetään hyvä huoli. Kerran vuodessa tilalle saapuu Ruotsista saakka keritsijä, joten olinkin onnekas saadessani nähdä nämä alpakat vielä villoissaan :).

Alpakat ovat täysin laumaeläimiä, mutta ovat hyvinkin persoonallisia yksilöitä. Kahta samanlaista ei varmasti löydy.

Alpaca Fuente-tila sijaitsee Länsi-Uudella maalla, Lohjalla. Alpakat ovat mukana erilaisissa tapahtumissa esimerkiksi Elma-messuilla Messukeskuksessa. Ajattelin mennä sinne heitä tervehtimään.







kauniin värinen yksilö




sopuisasti yhdessä

tarkkana saa olla koko ajan, lähistöllä voi vaania ilves tai susi

kelpaa köllötellä

Pamelan lauma
Tuskin maltan odottaa seuraavaa käyntiä tilalla. Ehkäpä saan nähdä vasojakin joskus :).
Kaikkea hyvää Alpaca Fuente- tilan pitäjille :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.