Siirry pääsisältöön

" House of Lola - kotikutsuilla "


Ajelen ystäväni kanssa kiemurtelevaa pikkutietä kohti naapuri kylää. Puhelemme viimeisimmät kuulumiset ja löydämme tällä kertaa eksymättä perille. Talon emäntä ottaa avosylin vastaan ja iloinen nauru raikaa jo eteisessä ja valloitamme sohvan nurkan ja esittely voi alkaa.   Nyt on oiva tilaisuus hankkia edullisesti huippulaadukkaita ja kauniita vaatteita kesän menoihin.


Kotimyyntikut on hyvä syy kutsua kavereita kylään ja pitää hauskaa samalla, kun vaatteita hypistellään ja sovitellaan. Kilvan kehumme toisiamme ja innostun itsekin taas sovittelemaan, vaikka ei minun pitänyt mitään tällä kertaa tilata. Niin siinä vain aina käy, että muutama luomus tulee hankittua...niin nytkin, mutta saimmehan tänään alennusta...on super-sunnuntai ja voi löytää hyvinkin edullisesti laadukasta kaapin täytteeksi..tarkoitan tietysti ylleen.....



rekin luona hypistelyä


Pidän näistä vaatteista, koska ne ovat laadukkaita ja niissä on kivoja yksityiskohtia. Nämä ovat suunniteltu aikuisille naisille. Kankaat kestävät hyvin kulutusta ja ovat kauniita. Hauska logo, keijukainen, on vaikkapa hihassa tai hameen helmassa piilotettuna.






rekillinen " House of Lola " - vaatteita




Olemme tavanneet tällä porukalla aiemminkin  ja meille tämä on tuttua hommaa. Kyselemme kilvan toisiltamme, mitä tuli hankittua ja mietimme, mikä sopi kenellekin parhaiten. Oliko väri sopiva vai oliko se edellinen sittenkin parempi.

Mietin, että olenko minä hurahtanut näihin " Loliin" ? En, kun minä olen ihan " Lolahtanut ".




kodikasta tunnelmaa



ihana kissa seurasi touhujamme




Perheen kissakin on tainnut jo tottua tähän naisten vouhotukseen, sillä tällä kertaa hän ei malttanut mennäkään piiloon vaan asettui keskelle lattiaa makoilemaan rennosti ja sai paljon rapsutuksia ja ihailua letkeällä olemuksellaan.

Oli hauska kuulla sivusta kavereiden tuntemuksia tai ajatuksia vaikkapa itsestään. " Mulla on niin levee lantio " tai " mulla on niin iso persaus " tai milloin mitäkin. On se ihan mukavaa, kun siinä ympärillä raatia ruotimassa, että oliko se hyvä vai huono ostos ja vahvistamassa itsetuntoa, että : " vitsit, että se näytti hyvältä sinun päälläsi "...ihan vilpittömästi...kai :).


mittanauhalle on käyttöä...

Onneksi on mittanauha..pitäähän sitä välillä tarkistaa, että onko se koko sopiva vai ei. Kaikista vaatteista ei suinkaan ole rekissä sovituskokoa olemassa, mutta aika hyvin on meidän vaate-esittelijällä hanskassa, että minkä kokoinen sopii kenellekin.



Eiköhän sitten välillä oteta kahvit  ja teet, että jaksamme vielä kotiinkin ajella. Olikohan se liian kallis se hame tai tarvitsenko minä oikeasti niitä housuja...saattaa joku vielä miettiä kahvitellessa...äh, kerranhan täällä vaan eletään. Kyllä me niitä oikeasti tarvitsemme, vai mitä?



mahtava ilmestys



Käyn vielä hipaisemassa ohimennen rekillä olevaa paitaa ja mietin, että kyllä se on ihan ajaton, kyllä se menee vielä monta kesää...jep, hyvä se on. Kissakin näyttää olevan samaa mieltä ja häipyy yläkertaan makoilemaan. Viimeistään syksyllä taas uudestaan jonkun kaverin luona hypistellään sen hetken valikoimaa.



Kommentit

  1. Voi Urpuliisa. Sulla on kyllä sydän ja sielu paikallaan. Ja totta puhut. Kyllä kelepaa...

    VastaaPoista
  2. hah hah...kiitos..olipa taas ihan kivvaa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.