Äidin lempikukka, akileija |
Vietimme muistisairaan äitimme kanssa useamman viikon kesäkuun aikana. Onhan se aika luonnoton tilanne, että ohjaat sitä henkilöä, joka sinut synnytti ja kasvatti ja ohjasi elämän taipaleelle. Hänelle saattoi soitella ja kysellä neuvoja...eipä enää vuosiin ole näitä keskusteluja ollut. Elämään on jäänyt tyhjä kolo, mutta nyt on vain sopeuduttava tähän tilanteeseen ja koetettava järjestää asiat mielensopukoissa niin, että jaksaa tämän elämänvaiheen yli.
kieloja |
Ilokseni sain välillä huomata, että huumorintaju on jäljellä ja hän muisti hetkittäin - jotakin. Kovin levoton hän on välillä, mutta kun siinä vierellä on aidosti läsnä niin hän rauhoittuu vaikkapa lukemaan kirjaa tai esimerkiksi sisustuslehteä. Lukeminen vielä onnistuu. Sitten kohta saattaa vierestä kuulua : " en jaksa enää lukea "..
" Kauniit klassikot " -kirja on mieluista luettavaa |
Aina ei huvita lähteä ulos, mutta " lähdetään katsomaan kukkia " saattaa joskus tepsiä tai jokin muu houkutus. Ennen niin ahkera kasvimaan hoitaja ei nyt enää kitke kasvimaalla. Sitä ei tänä vuonna keretty eikä jaksettu laittaa ollenkaan. Voikukat olivat vallanneet kasvimaan reunustat.
voikukkia |
Syreeniäkin ihasteltiin |
Äiti saattaa istuksia pitkäänkin ja ihastella vaikkapa pientä kukkaa kädessään. Mietin, että siinähän saa " ahaa-elämyksen " useamman kerran. Jaksaa ihmetellä ja ihastella aina vain uudestaan ja uudestaan samaa asiaa. Ei muista, että tämä kukka on jo ihasteltu hetki sitten.
Opettelin neulomaan tänä kesänä villasukkia ja aina, kun neuloin , niin äiti tuli viereen katsomaan tai lukemaan kirjaa. Kerran ajattelin sitten kokeilla, että kiinnostuisiko hän käsitöistä. Annoin muutaman pienehkön lankakerän " uudelleen kerittäväksi " ja niin oli taitavat kädet, että todellakin sain paljon kauniimmin kerityt kerät takaisin. Käsityölehdessä sattui olemaan kuva, missä neuvottiin kuvin, kuinka virkataan esimerkiksi ketjusilmukoita tai kiinteitä silmukoita. Näytin äidille kuvia ja hän sanoikin : " Kokeilepa sinä tuota ". Äkkiä tuumasta toimeen ja tein ketjusilmukoita ja sitten ojensin langan ja virkkuukoukun hänelle, ja ilokseni hän alkoikin tottuneesti virkkaamaan ketjusilmukkaketjua. Riemuitsin mielessäni. Sitten kokeiltiin virkata kiinteitä silmukoita ja sekin sujui, kuin tanssi vain. Kyllä käsistä näkyi, että taidot olivat tallella. Niin oli tuli tasaista jälkeä ja kauniisti kädet virkkasivat lappusta. Mietittiin, että tulisiko siitä vaikkapa pannulappu, mutta jokin muu sitä taisi kuitenkin tulla. Äiti itsekin naurahteli sitä tehdessään ja näytti yhtäkkiä lankaa ja ymmärsin, että nyt täytyy työ lopettaa ja päätellä. Siitä taisi tulla baskeri ja nauroimme yhdessä makeasti.
ensin lankakerät uudelleen keriksi |
ketjusilmukoiden teko onnistuu |
ketjusilmukoista kiinteisiin silmukoihin |
valmis työ, jolle nauroimme makeasti |
Valmiin virkkaustyön taustalla on entisen kädentaitajan posliinimaalaustyö. Taitava tekijä siis. Sääli, että juuri minun äidilleni piti tämä sairaus tulla, mutta osaansa ei voi valita ja voimme vain toivoa, että lähitulevaisuudessa keksittäisiin lääke tähän sairauteen. Lähes kaikilla tuttavillani on suvussa muistisairaita läheisiä. Vertaistukea siis riittää.
omenapuun kukat nupulla |
Voi " atsalea ", kun meille tulit, mutta koetamme sitkutella eteenpäin ja otamme päivän kerrallaan, niin kuin isäni ja äitinikin tekevät. Voimia kaikille tämän muistisairauden kanssa kamppaileville.
❤
VastaaPoista