Siirry pääsisältöön

Aapo-koira seuraa sivusta leivän valmistamista



Nyt on kuulemma leevän tekkoo tiijossa. Nyt pittää asettaatua hyvviin asemiin, jos vaekka jottain tipahtaes mullekkii.

Vettä näky laskevan leevontasankkoon ja jottain muutakii, hiivoo taekka juurta, jotakiin semmosta.





Taekinan alun pittää antoo olla jonnii aekoo, että ruppee kuplimmaan ja nythän tuo näkkyy kuplivan.





Sitte lissee jaahoja sekkaan ja vispoomaan kääpi ukin käet.






Voe mahoton, kun myllee tuota taekinaparkoo. Ihan meenoo pahaelämä tulla kahtoessa tuota mylttyytystä.




Ukki laetto taekinan sen vaevoomisen jäläkeen kohhoomaan ja heei, nyt ukki...elä ennee tie ristikoetas, meenoo tulla reunan yli tuo taekina.




Nyt vasta se vaevoominen alakokkii. Pyörittelöö ja pyörittellöö. Jaahoja on pöövällä että ee tarttus kiinni pöötään se taekina.





Ihan pötkylän näköstä tulloo siitä taekinasta. Pötkylöetten pittää nyt nukkua liinan alla . Liinan alla ne pulskistuu nätin näkösiks.







Kohonneet leevät laetetaan uuniin paestummaan. Ja sitte vuan ootellaan, että ne kypsyyvät.








Ukki on muurannu ihan oekeen uuninkii tänne vuan nyt ol niin kuuma sisälläkkii, että piätettiin paestoo leevät sähköuunissa eekä tuossa isossa uunissa.







Minä vuan oottelen niitä valamiita leepiä ja yritän ottoo rennosti.



Tiältä alahaalta käsin näkköö kaekkee jännee. Ihmeellisen näkönen katto tässä tuvassa on. Kuulemma entinen savupirtti. Oovat rötvänneet savulla katon.






Nyt herahti ves kielelle. Leevät on paestunneet ja mikä tuoksu leijjoo nokkaan...aaahh...pittää koettoo olla nättinä ja nöörän näkösenä, jos vaekka antasivat palasen minullekkii. slurps.





Vielä kiäntelöövät uhallaannii varmaan nuita leepiä...pittää jiähtyä ensin ennen kun voepi maestoo. Muuten kieli pallaa.






Tuosta pyöreestä tuli mahottoman nätti leepä. Sen minä kyllä syön heti, jos vuan eevät vahi.







On se rankkoo tämä koeran elämä...pittää vahtia koko aeka , että mittee ne immeiset toohuaavat ja olla kuulolla kuitennii, jos vaekka jottaen natusta tarjoovat taekka joku sattuu vaekka tulemaan. Saen minä pienen palasen maestoo. Oli kyllä hyvvee leepee ukki tuas tehnynnä.


Mitteehän sitä sitten tekis? Ee muuta ku muata sitte.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Aapo-koira miettii emäntänsä keskeneräisten töiden kohtaloita

Keskeneräsiä töetä on emännällä jonnii verran, että voes vaekka aatella, että emännällä on niin sanotusti " monta raatoo tulessa " ja oekeestaan tämän emännän tappaaksessa tällä hetkellä voes aatella, että eokolla on " monta puikkoo tulessa ". Jokkii " neoloosi " on kuulemma iskenä. Puikot vuan viuhuu, kun neoloo niin ahkeraan jottaen. Semmonen pien pehmee pallero on ja siitä irtoo piiiitkä langan luikero ja siitä luikerosta syntyy jottaen silimukoeta...se on sitä neulomista, sanoi emäntä. On niin iiiiihanan värinen langansuikero kuulemma. SE on roosan värinen ja siitä pitäs tulla pienelle ihmisen pennulle myssy piähän. Ne tarvihtoo semmosia, kun niillä ee oo karvoja, niin ku meekäläisellä on vaekka muille jakkoo. Lattiallekii karisoo enimmät...kuulemma. Tuohon myssyyn tulloo vielä pupun korvat. Aatella, että ne tahtoo semmosia. Pitäskö laenata omia korvaläppiä välillä, oes mahottoman lämpimät kyllä. Hohhoejaa, kyllä ramas...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...