Siirry pääsisältöön

" virkattu pitsisukka"


sukan aloitus


Lunta, rakeita ja vettä on tullut siihen malliin pitkin päivää, että päätin suosiolla pysyä hetken aikaa pirtissä ja aloittaa sukan virkkaamisen. Näin Novitan sukkalehdessä mallin, sen nimi on " päiväunia".
En ole paljoakaan neulonut sukkia, joten virkkaaminen sopii oikein hyvin minulle.

Sukka aloitetaan virkkaamalla kärjestä ylöspäin ja kantapää tehdään viimeisenä. Valitsin vaalean langan ja ohjeessa suositeltiin Novitan Nalle-lankaa, joten sitä ostin.



valpas apulainen


Pieni karvainen apulaiseni seuraili valppaana tekemisiäni ja kurkisteli välillä ikkunastakin.

Jouduin aluksi purkamaan alun, koska virkkasin ohjeen mukaisella koukulla, mutta vaihdoinkin sen numeroa pienempään, sillä käsialani on löysä jo muutenkin, niin liian isohan tuosta sukasta olisi tullut. Ei se mitään, se purkaminen siis, onhan tässä aikaa.

Näkyyhän tuota lunta tulevan vieläkin, joten jatkan virkkaamista.



kantapään kohta sukassa


En olekaan aikaisemmin tällä tavalla virkannut sukkaa ja pikkuisen mietin, että miten se kantapää oikein sujuu, mutta ihan helppohan se oli toteuttaa. Jätetään aukko kantapäätä varten. Virkataan pitkä ketjusilmukkakaari kantapäätä varten ja se kiinnitetään aukon toiselle reunalle. Sitten vain jatketaan pitsikuvion virkkaamista ohjeen mukaisesti ylöspäin. Virkkasin varren reunaan nirkkoreunan, mitä ei ohjeessa ollut. Mielestäni siitä tuli kivan näköinen.



kantapään aukko



Kiinnitetään  lanka aukon reunaan ja virkataan yksi kiinteäsilmukka jokaiseen silmukkaan. Sitten jatketaan virkkaamista spiraalina ja tehdään reunoissa kavennuksen ohjeen mukaisesti. Sovittelin välillä sukkaa jalkaani , että onko kantapää sopivan kokoinen ja kun tuntui oikean kokoiselta pujotin langan loppusilmukoiden läpi ja kiristin reiän umpeen. Kantapää näyttää hassulta tötteröltä, mutta istuu hyvin jalkaan.



valmis virkattu pitsinen sukka



Karvainen kaveri simahti kesken kaiken tuvan lattialle. Oikaisen vähän selkää ja kohennan tulta. Aurinko paistaa hetkisen ja istunkin pirtin ulkoportailla , kunnes pikainen raekuuro pyyhkäisee pihan ylitse. Kipaisen takaisin sisälle lämmittelemään.



onneksi on pökköä pesässä



huoleton karvakaveri




Passoo muata rellottoo tuvan lattialla lämpimässä. Tulkoon vaikka lunta niin eipä haittaa...uneksii Aapo-koira.

Toinen sukkahan se on vielä kesken, mutta eiköhän sekin kohta valmistu. Huomiseksikin on luvattu lunta ja räntää....ja onneksi on vielä lankoja jäljellä...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Aapo-koiran luona kävi yllätysvieras

Nyt on jottaen erikoesta ilimassa. Eokko näätti ruppeevan aeka vilihakasti nimittäen siivoomaan , kun tul töestäsä ja ol ostanna herkkujakkii, että varmaan jottaen kohta tapahtuu. Ihan tuntu kuononpiässä, että jottaen jännee kohta tapahtuu...varmaan joku vieras on tulossa. Ee se muuten oes tuota keettiötäsä ruvenna siivoomaan...pittää ihan vahtia tarkemmin...











No nyt se eokko on erikoesen ilonen. Minäkii niän, kuka tuli. Siinähän on meejän oma elläinliäkäri.
Vaekka en minä tietääkseni oo olluna mitenkään liäkärin tarpeessa, mutta eokon mielestä on hyvä joskus kuulemma tutkituttee, että onko kaekki varmasti kunnossa.



Kyllähän se tuo meejän liäkäri on mukava. Ihan rupesin riehummaan, että eokko valitti, ku ee sua kunnon kuvia, kun aena tärähtää ja näkkyy vuan viiva, kun minä poeka pistelin pitkin huoneita mänemään. Saen ihan kunnon hepulikohtaaksen.





Liäkäri ja emäntä vaehtovat kuulumisia ja sitten vuan koppasivat minut pöövän piälle. Eokko halus, että kynnet pittää leekata. Voe mahoton,…

illankähmässä voi tapahtua mitä vaan...ainakin " pipotehtaalla"...

Illalla aloitin ja puolenyön aikaan lopetin...tonttulakin neulomisen. Eihän sitä malta kesken jättää. Oli ihan pakko nikertää valmiiksi.

Ja kuten aina, kaverina häärää kissa, kun yritän ottaa valokuvia. Aina sama juttu. Sitten sainkin idean. Laitetaan tuo linssilude sitten kokeilemaan kissa-mallina oloa...katsotaan miten tässä käy. Onko emäntä naarmuilla vai kissalla lakki päässä.







Aikansa siinä ihmeteltyään, rupesi tuo pipo jo kiinnostamaan ja teki siinä tuttavuutta. Tässä taisikin käydä niin, että kameran nauha kiinnostaa enemmän kuin se pipo.







Kamera käy...ensimmäinen otos meni pieleen. lakki melkein tipahti. Kissa kuitenkin edelleen mukana.




Oi miten söpö kisu...kisu kisu...kameran nauha jaksaa edelleen kiinnostaa...







Pikkusen alkoi jännittämään, että tuleeko kynttä vai hammasta tässä vaiheessa.



Huh, onneksi tämä on se kasvissyöjä, kukkien tuhoaja, eukon kädet saa olla raatelematta...tällä kertaa...tuo lankakerä sen sijaan saa kohta höykytystä.





Hupsista keikkaa...siinäpä se pipo on s…

Hulvaton pariskunta, vai onko?

Ompelin ensimmäiset linnut jo vuosia sitten ja silloin tällöin lintuja syntyy vieläkin vaikkakin harvakseltaan.

On syntynyt rastafarit, jou jou man, pariskuntia, siivousapulainen, Runeberg jne. Näistä linnuista saa väännettyä joka lähtöön persoonallisia lahjoja.








Hauskinta on suunnitella asut linnuille. Ukolla on usein frakki ja housut ja tietenkin silinterihattu. Daamilla on jokin yksinkertainen " pikku-musta" tai esimerkiksi pienistä tilkuista ommeltu mekko unohtamatta kenkiä.





Liekö ompelijalla paha piilokarsastus vai mistä johtunee, että napit ja rusetit eivät koskaan ole suorassa vaan pikkuisen vinksallaan, mutta minusta tuntuu, että pieni " hassahtaneisuus" sopii näille lintusille.

Mitähän se Aapo-koira mahtaisi näistä tuumia...







No mitäpä sitä pikku-koiran elämään kuuluu...  Aapon sanoin : " hohhoejaa...tuas se eokko hupsastelloo. Eeköhän ruveta muata..."


Niin, mitäpä sitä muuta tekisi näin myöhään illalla, kuin suunnitteleisi nukkumaan menemistä..…