Siirry pääsisältöön

" virkattu pitsisukka"


sukan aloitus


Lunta, rakeita ja vettä on tullut siihen malliin pitkin päivää, että päätin suosiolla pysyä hetken aikaa pirtissä ja aloittaa sukan virkkaamisen. Näin Novitan sukkalehdessä mallin, sen nimi on " päiväunia".
En ole paljoakaan neulonut sukkia, joten virkkaaminen sopii oikein hyvin minulle.

Sukka aloitetaan virkkaamalla kärjestä ylöspäin ja kantapää tehdään viimeisenä. Valitsin vaalean langan ja ohjeessa suositeltiin Novitan Nalle-lankaa, joten sitä ostin.



valpas apulainen


Pieni karvainen apulaiseni seuraili valppaana tekemisiäni ja kurkisteli välillä ikkunastakin.

Jouduin aluksi purkamaan alun, koska virkkasin ohjeen mukaisella koukulla, mutta vaihdoinkin sen numeroa pienempään, sillä käsialani on löysä jo muutenkin, niin liian isohan tuosta sukasta olisi tullut. Ei se mitään, se purkaminen siis, onhan tässä aikaa.

Näkyyhän tuota lunta tulevan vieläkin, joten jatkan virkkaamista.



kantapään kohta sukassa


En olekaan aikaisemmin tällä tavalla virkannut sukkaa ja pikkuisen mietin, että miten se kantapää oikein sujuu, mutta ihan helppohan se oli toteuttaa. Jätetään aukko kantapäätä varten. Virkataan pitkä ketjusilmukkakaari kantapäätä varten ja se kiinnitetään aukon toiselle reunalle. Sitten vain jatketaan pitsikuvion virkkaamista ohjeen mukaisesti ylöspäin. Virkkasin varren reunaan nirkkoreunan, mitä ei ohjeessa ollut. Mielestäni siitä tuli kivan näköinen.



kantapään aukko



Kiinnitetään  lanka aukon reunaan ja virkataan yksi kiinteäsilmukka jokaiseen silmukkaan. Sitten jatketaan virkkaamista spiraalina ja tehdään reunoissa kavennuksen ohjeen mukaisesti. Sovittelin välillä sukkaa jalkaani , että onko kantapää sopivan kokoinen ja kun tuntui oikean kokoiselta pujotin langan loppusilmukoiden läpi ja kiristin reiän umpeen. Kantapää näyttää hassulta tötteröltä, mutta istuu hyvin jalkaan.



valmis virkattu pitsinen sukka



Karvainen kaveri simahti kesken kaiken tuvan lattialle. Oikaisen vähän selkää ja kohennan tulta. Aurinko paistaa hetkisen ja istunkin pirtin ulkoportailla , kunnes pikainen raekuuro pyyhkäisee pihan ylitse. Kipaisen takaisin sisälle lämmittelemään.



onneksi on pökköä pesässä



huoleton karvakaveri




Passoo muata rellottoo tuvan lattialla lämpimässä. Tulkoon vaikka lunta niin eipä haittaa...uneksii Aapo-koira.

Toinen sukkahan se on vielä kesken, mutta eiköhän sekin kohta valmistu. Huomiseksikin on luvattu lunta ja räntää....ja onneksi on vielä lankoja jäljellä...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Aapo-koira miettii emäntänsä keskeneräisten töiden kohtaloita

Keskeneräsiä töetä on emännällä jonnii verran, että voes vaekka aatella, että emännällä on niin sanotusti " monta raatoo tulessa " ja oekeestaan tämän emännän tappaaksessa tällä hetkellä voes aatella, että eokolla on " monta puikkoo tulessa ". Jokkii " neoloosi " on kuulemma iskenä. Puikot vuan viuhuu, kun neoloo niin ahkeraan jottaen. Semmonen pien pehmee pallero on ja siitä irtoo piiiitkä langan luikero ja siitä luikerosta syntyy jottaen silimukoeta...se on sitä neulomista, sanoi emäntä. On niin iiiiihanan värinen langansuikero kuulemma. SE on roosan värinen ja siitä pitäs tulla pienelle ihmisen pennulle myssy piähän. Ne tarvihtoo semmosia, kun niillä ee oo karvoja, niin ku meekäläisellä on vaekka muille jakkoo. Lattiallekii karisoo enimmät...kuulemma. Tuohon myssyyn tulloo vielä pupun korvat. Aatella, että ne tahtoo semmosia. Pitäskö laenata omia korvaläppiä välillä, oes mahottoman lämpimät kyllä. Hohhoejaa, kyllä ramas...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...