Unnuvilla

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen net

Käsityöläisellä on hyvä olla olemassa koira, joka vankuu itsepäisen vaativasti ulos, sillä muuten olisin hautautuneena sisätiloihin ja uppoutunut täysin lankojen maailmaan. Ulkona kävellessä sainkin taas idean. Koira parka hädin tuskin sai tarpeensa ulos tehtyä, kun kiihdytin pikavauhtia kotiin. Ettei vain ajatus karkaisi ja idea häviäisi mielestä. Kotimaista lampaan villalankaa jäi tähteeksi juuri ärsyttävän vähän, ettei siitä saisi oikein mitään, mutta tämän idean saisin ehkä toteutettua. Kaivelin kirjahyllystä ihanan kirjan, missä oli paljon vauvan tossujen ohjeita. Tämän aarteen löysin jostakin kirjakaupan alekorista. Kirjan nimi on: " Pienet töppöset". Katselin sieltä vähän mallia, mutta tietenkin tämä minun lankani on aivan liian paksua niihin ohjeisiin. Jos virkkaisin niillä ohjeilla, saisi jokin jättiläisvauva töppöset. Minun oli siis kerättävä rohkeutta ja tartuttava reippaasti virkkuukoukkuun ja antaa langan viedä mennessään.  Käyttämäni lanka on paksua

pipon kuvausta kissan kanssa...melkein hermot meni... Sisareni tilasi vihreän pipon. Juu, ei siinä mitään, mutta kun hänellä on niin mahdottoman pieni pää. Mietin tovin, että minkälainen sopisi hänen tyyliinsä ja takkiinsa. Hän harrastaa mm. hiihtovaellusta ja kun vihreä oli toiveväri , niin tuo kierrejoustinhan sopisi hyvin. Siitä tulee mieleen kuusen neulaset, jos oikein tarkkaan katsoo...ja pipon saaminen sopivan pieneksi tuottaa vähän harmaita hapsia. Yritin kuvata kierrejoustimesta lähikuvaa, mutta tietenkin ahkera apulainen, nimittäin kissa, änkesi samaan kuvaan...ota siinä sitten kuvia. Ei tullut yhtään mitään. Päätä piti puskea lankakerään ja kerkesipä vielä tampata tassuillaankin sitä...Onneksi sisareni on kissa-ihminen. Ei vierasta, jos pipossa on jo valmiiksi kissan karvoja... Olisi vielä kiva lisätä vaikka tupsu tuohon, mutta se ei ole sisareni tyylinen...jätänpä sen tupsun tällä kertaa laittamatta. Kaulurin vielä aion neuloa, sitten on kiva lahja siskolle.

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata

Eräs käsityöbloggari oli niin ihanasti neulonut jättilangasta suloisen pipon ja kaulahuivin, että innostuin kokeilemaan itsekin. Sain vinkin käsityökaveriltani, että mistä voisin tilata lankaa ja kotvan odoteltuani sainkin pehmeän paketin postista noudettavaksi. Odotus palkittiin. Olipas muhkean kokoista lankaa...sormet syyhyten kaivelin puikkokoteloani, mutta voi harmistus, kun ei minulla niin kamalan paksua koukkua eikä pyöröpuikkoa ollutkaan jemmassa. Peräti numero 20 oli puikkokoon suositus ja minulla oli vain koko 8. Kärsimätön kun olen ,niin päätin kokeilla. Katsotaan minkälaista jälkeä saa aikaiseksi noin ohuella pyöröpuikolla...ja millaista tuo lanka on neuloa. Silmukkamäärän saa parhaiten vain kokeilemalla ja purkamalla ...ja purkamalla...minä tein niin. Elikkä kannattaa uuteen lankaan tutustuessa tehdä se mallitilkku, niin voipi päästä helpommalla...tosin ei minulla ne laskelmat aina onnistu sittenkään. No kuitenkin, sainpa aloitettua. Loin 24 silmukkaa ( muistaa

Niin se on, ettei keskeneräistä työtä saa arvostella. Meinasi jo uskoa loppua neuloessani uusinta myssyä, mutta suomalaisella sisulla väkisin väänsin valmiiksi. Päättelinkin rohkeasti kaikki langat. Ajattelin ettei sitä tarvitse purkaa. Teen sitten vaikka vauva-nukelle potkuhousut tästä , jos ei muuta... Mutta niin vain tuli valmiiksi ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Olen jo aiemmin neulonut vauvan koossa pupu-myssyn ja teki mieli kokeilla vähän isompaa ... Korvista voisi tehdä pidemmätkin, mutta nämä töpö-korvat ovat ihan hauskat. Pyörivät sitten tuulen tuivertaessa minne sattuu tai voisihan ne ehkä ommella parilla pistolla johonkin asentoon, mutta luulen, että syksyinen tai talvinen viima tekee tepposet ja heilauttavat korvat välillä taakse tai eteen... Hauska hattu tuli. Ja tietenkin ahkerat apulaiset seurasivat eukkonsa touhuja, kuten aina ennenkin....eli kissa ja koira... Alpakka-langasta pupu-myssy Aapo-koira seurasi tarkkana eukkonsa neulomista...

Olen viime aikoina opetellut neulomaan vähän sitä sun tätä. Keväällä innostuin vauvansukista ja tulipahan neulottua itsellekin sopivat sukat. Seuraavaksi hurahdin lapasiin ja niitä neuloessa keksin virkata koristeet niihin. Tottahan toki piti vielä pipokin saada. Vauvan myssyjä olenkin jo neuloskellut aiemmin. Niissä on pupun korvat, mutta nyt virkkasin koristeen. Lankana olen käyttänyt eniten alpakka-lankaa, koska se on niin laadukasta ja ihanan pehmeää. Alpakka sopii herkkähipiäisille mainiosti, sillä se ei allergisoi. Alpakka tuntuu pehmeältä ja on taivaallisen ihanaa neuloa siitä...ihanan pumpulimaista villaa... sininen unelma....ihanan pehmeä ja lämmin pipo Virkattu ötökkä koristeeksi lapasiin tai pipoihin tai ihan mihin vain. ihanan ylellinen alpakka-lanka sopii vauvojen myssyihin  pienokaiselle luksus myssyt...ihanan pehmeät, tietysti alpakkaa... Omaan käyttöön alpakka-langasta pipo Omaan pipoon käytin kaksinkertaista Drops

Opettelin neulomaan lapaset ja onneksi olin ostanut myös roosat langat. Olisihan minun pitänyt arvata, että eräs ystäväni omii heti ne roosat....Hän on pinkin ja mustan ystävä ja hänellä on musta Myy-kissa. Tietenkin hänen piti saada roosat lapaset mustalla kissan päällä. En ole oikein varma, että ovatko nämä edes kissan näköiset, mutta aika veikeät tuli. Olen monesti miettinyt,että onkohan minulla kauhea piilokarsastus, kun aina menee vinksin vonksin.. En saa mitään luotisuoraan, mutta ehkäpä näissä lapasissa se ei haitanne vaan tuo lisää ilmeikkyyttä kissojen ilmeisiin ja kaiken lisäksi, en onnistu tekemään täysin identtistä paria, mutta haitanneeko tuokaan mitään. Näillähän on itseasiassa aika hauska pelleillä. Näillä voisi esittää vaikka nukketeatteria...... Merinovillasta ja langan jämistä voi loihtia kaikenlaista. Tällä kertaa tuli kissalapaset....mitähän seuraavaksi...hmmm...taisi lähteä taas lapasesta....

Ihan pöllöt lapaset tuli Neuloin harmaat peruslapaset ja siinä jo neuloessa alkoi ideoita syntymään sen verran tiuhaan, että oli ihan pakko " pilata " nämä kauniit lapaset. Minä en osaa kirjoneuletta, ainakaan vielä, joten minun keinoni koristella tai tuunata on virkkaaminen. Se on jotenkin helppoa ja luontaista minulle. Olen virkannut pöllö-juttuja aiemminkin, mutta nyt pöllöt tulivat käyttökelpoiseen lapaseen eikä mihinkään turhakkeeseen, kuten tuoksupusseihin. Innostuin aiemmin alkuvuodesta virkkailemaan kymmeniä tuoksupusseja, jotka vieläkin etsivät kotejaan....Ei siis syntynyt niistä mitään hittituotetta. En kyllä ole niitä pahemmin markkinoinutkaan. Odottelen innokkaita ostajia ilmestyvän oven taakse...ehkä turhaan...hohhoijaa... Nyt olen kuitenkin iloinen, että osaan neuloa sekä villasukat että lapaset ja vauvan myssyjäkin. Ne eivät ole mitään turhakkeita vaan hyödyllisiä käytettäviä tekstiilejä. vuosia sitten maalaamani jääkaappimagneetti Id

Harmaat peruslapaset merinovilla-langasta Kesällä opettelin neulomaan villasukat ja nyt syksymmällä opiskelin lapasten tekoa. Olin jo hyvissä ajoin  saanut kaupasta käsiini Novitan lehden, missä neuvottiin peruslapasen neulominen. Sillä ohjeella olikin todella helppo opetella. Keskiaukeamalla on selkeät kuvat vaiheittain ja ohjeet. Jopa aloittelijakin voi sen perusteella oppia uutta, niin kuin minäkin. Siitä se alkaa...ensin varsi  Langan valitseminen toki mietitytti. Kävin ohi mennessäni lankakaupassa ja kyselin sieltä. Valitsin vaikean valinnan jälkeen, sillä lankoja oli paljon ja kaikki olisin tietenkin halunnut ostaa, mutta budjettini oli rajallinen, joten sekin tuotti harmaita hiuksia. Sain lopulta päätettyä, mitä lankaa käyttäisin. Merino Extrafine...tai jotain sinne päin ja tämä kiva lankakauppa on Nummelassa, Silkkitie oy. Väriksi valitsin turvallisen harmaan ja roosan. Tuttu rouva kerran vihjaisi, että neliskanttiset puikot olisivat hyvät ja ostaa paukau

Kreetalla katseeni osui ensimmäiseksi kissaan, joka nukkua mötkötti ravintolan tuolilla. Sitten kissat seurasivat koko reissumme ajan milloin missäkin nököttämässä. Autojen alla, katolla kiipeilemässä, kivenlohkareen suojassa tai varjoissa iltojen hämärässä. Ystävälliset Kreetalaiset laittoivat kissoille raksuja ja vettä, mutta silti kujakatin elämä taitaa olla jokapäiväistä taistelua vaikka aika laiskanoloisesti makoilivatkin. Silloin tällöin kuulin melkoisia rääkäisyjä, ilmeisesti reviiritappelujen aiheuttamia ääniä... Kalastajan vene saapui satamaan. Se lienee kissoistakin mieluinen näkymä. En voinut olla kuvaamatta pieniä yksityiskohtia rantaravintoloiden sisustuksista. Pieniä ideoita kierrätysmateriaaleista. Kapeille kujille oli mahdutettu ravintolan tuolit ja pöydät ja, jos tarkkaan kurkisteli, niin saattoipa siellä nähdä muutaman kissanpennunkin emonsa kanssa...tai ison kollin... Aurinkokissa...olin kerrankin härski turisti ja räpsäy