Unnuvilla

Eräs käsityöbloggari oli niin ihanasti neulonut jättilangasta suloisen pipon ja kaulahuivin, että innostuin kokeilemaan itsekin. Sain vinkin käsityökaveriltani, että mistä voisin tilata lankaa ja kotvan odoteltuani sainkin pehmeän paketin postista noudettavaksi. Odotus palkittiin. Olipas muhkean kokoista lankaa...sormet syyhyten kaivelin puikkokoteloani, mutta voi harmistus, kun ei minulla niin kamalan paksua koukkua eikä pyöröpuikkoa ollutkaan jemmassa. Peräti numero 20 oli puikkokoon suositus ja minulla oli vain koko 8. Kärsimätön kun olen ,niin päätin kokeilla. Katsotaan minkälaista jälkeä saa aikaiseksi noin ohuella pyöröpuikolla...ja millaista tuo lanka on neuloa. Silmukkamäärän saa parhaiten vain kokeilemalla ja purkamalla ...ja purkamalla...minä tein niin. Elikkä kannattaa uuteen lankaan tutustuessa tehdä se mallitilkku, niin voipi päästä helpommalla...tosin ei minulla ne laskelmat aina onnistu sittenkään. No kuitenkin, sainpa aloitettua. Loin 24 silmukkaa ( muistaa

Niin se on, ettei keskeneräistä työtä saa arvostella. Meinasi jo uskoa loppua neuloessani uusinta myssyä, mutta suomalaisella sisulla väkisin väänsin valmiiksi. Päättelinkin rohkeasti kaikki langat. Ajattelin ettei sitä tarvitse purkaa. Teen sitten vaikka vauva-nukelle potkuhousut tästä , jos ei muuta... Mutta niin vain tuli valmiiksi ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Olen jo aiemmin neulonut vauvan koossa pupu-myssyn ja teki mieli kokeilla vähän isompaa ... Korvista voisi tehdä pidemmätkin, mutta nämä töpö-korvat ovat ihan hauskat. Pyörivät sitten tuulen tuivertaessa minne sattuu tai voisihan ne ehkä ommella parilla pistolla johonkin asentoon, mutta luulen, että syksyinen tai talvinen viima tekee tepposet ja heilauttavat korvat välillä taakse tai eteen... Hauska hattu tuli. Ja tietenkin ahkerat apulaiset seurasivat eukkonsa touhuja, kuten aina ennenkin....eli kissa ja koira... Alpakka-langasta pupu-myssy Aapo-koira seurasi tarkkana eukkonsa neulomista...