Siirry pääsisältöön

tulipahan kokeiltua...

Eräs käsityöbloggari oli niin ihanasti neulonut jättilangasta suloisen pipon ja kaulahuivin, että innostuin kokeilemaan itsekin. Sain vinkin käsityökaveriltani, että mistä voisin tilata lankaa ja kotvan odoteltuani sainkin pehmeän paketin postista noudettavaksi.

Odotus palkittiin. Olipas muhkean kokoista lankaa...sormet syyhyten kaivelin puikkokoteloani, mutta voi harmistus, kun ei minulla niin kamalan paksua koukkua eikä pyöröpuikkoa ollutkaan jemmassa. Peräti numero 20 oli puikkokoon suositus ja minulla oli vain koko 8.

Kärsimätön kun olen ,niin päätin kokeilla. Katsotaan minkälaista jälkeä saa aikaiseksi noin ohuella pyöröpuikolla...ja millaista tuo lanka on neuloa.




Silmukkamäärän saa parhaiten vain kokeilemalla ja purkamalla ...ja purkamalla...minä tein niin. Elikkä kannattaa uuteen lankaan tutustuessa tehdä se mallitilkku, niin voipi päästä helpommalla...tosin ei minulla ne laskelmat aina onnistu sittenkään. No kuitenkin, sainpa aloitettua.

Loin 24 silmukkaa ( muistaakseni) puikolle ja neuloin sileää oikeaa pyöröpuikolla suljettuna neuleena. Aika jankkia taisi tulla...vaikka koetin venytellä silmukoita, ettei olisi niin kireän näköistä.Olisi hyvä olla paksumpi puikko...tai sitten voisi tehdä sormilla.






Lisäsin puolivälissä silmukoita jonkun verran, että kauluri levenisi kivasti. Sanoisin, että tämän kaulurin voisi kelpuuttaa ensiapulaukkuun niskatueksi. Kyllä se on niin tukeva ja ihan kuin olisi huovutettu...mutta varmasti lämmin, sillä tämä lanka on 100% villaa. ja tämä kaulurityyppi kyllä voisi sopia miehillekin ja aloittelijalle oikein kiva lanka kokeiltavaksi. Sitä voi mukavasti purkaa...ei ihan herkästi katkeakaan tuo lanka...tuli sekin kokeiltua...






Vielä olisi muutama kerä jäljellä...jaa-a ..en taidakaan tehdä koko suvulle kaulureita...ei ollut ihan minun juttu tämä, mutta tulipahan kokeiltua tämäkin . Eihän sitä tiedä, ennen kuin kokeilee :D.

Taidan tehdä vaikkapa virkaten istuma-alusia tai jotain...niistä muutamista keristä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...

kahvilla Virkkalan Hilman herkussa

Suussa sulavia kakkuja ja herkkuja on tarjolla Virkkalassa, Hilman Herkku-nimisessä lumoavassa kahvilassa. Lounaskin on maittava ja ne tuoreet vastaleivotut sämpylät vievät kyllä kielen mennessään. Käytyäni retkellä Josefiinan aitassa tuli herkkunälkä, joten piipahdimme ystäväni kanssa Hilman herkkuun. Täällähän on ihania astioita myytävänä. Sinivalkoisia, punavalkoisia ja ihania pastellin sävyisiä. Voiko enää söpömpää kupposta ollakaan. Ei tarvitse lähteä " merta edemmäksi "  lahjaostoksille. Täältä löytyy paljon lahjatavaroita viemiseksi. Teetä moneen makuun ja viemiseksi kotiin. "Garden girl "ei jätä kylmäksi. Kyllähän näillä vaaleanpunaisilla työkaluilla puutarhassa passaa touhuta. Hurmaavat puutarhahansikkaat....pakko saada ja kyllähän tännekin täytyy poiketa uudestaan.