Unnuvilla

Tässä Aapo tuas terve. Aattelin käävä pikkisen pihalla haestelemassa ja ihmettelemässä, että mittee siellä näkkyy ja onko mittää ootoo vae onko kaekki paekallaan niin ku pittääkii. Tiällä mökillä aenakkii näkkyy kuistin vierellä kukkivan isot valakeet kukat, pionit. Toeset on vasta nupullaan, vaaleen punaset niistä kuulemma tulloo, sano emäntä. Tuoksuvatukkoo on joka paekassa ja onhan se ihan soma sekkii. Eokko ja sen sisko siunaeloovat kyllä sen tiimoelta, että ee saes levitä niin paljo ja leekkelöövät sitä puskoo ahkerasti kevväesin, mutta näkkyy tuo silti noosevan topakasti ja kukkiikii ihan kiusallaan varmaan. Kävin ihan rannallakkii käpäliä kastelemassa. Meleko pilivistä on siä ollu nyt. Se on hyvä, eepähän oo niin kuuma näessä karvoissa ollessa. Rannassa ja vähän siellä sun tiällä on spireata. Siinä on nätti kukka. Kään minä vielä toesellakkii mökillä paekkoja tarkastelemassa. Siellä on vähemmän hienouksia, mutta siellä onkii semmone

 Emäntä hurahti tänä kesänä neulommaan villasukkia. Ee oo kuulemma ennen niitä osanna tehhä ja nyt ilakoepi suuresti, kun sae väkerrettyä pienet villaset sukat. Immeiset tarvihtoo niitä, muuten niitten jalakoja paleltaa. Toesta se on meekäläsellä. Kuuma on näessä karvoessa... 7-veljestä lankaa, iloiset villasukat pienelle prinsessalle Eokko hehkutti pitkään, miten liikuttava tarina ol jossaen " junasukissa "...menneen ajan hurmiota, sanon minä. Ennen vanahaan ol joovuttu lähtemmään poes kottoosa pakojaesiin ja junassa ol kiltti täti ruvenna purkamaan ommoo villatakkiasa, että ol suana pienelle immeiselle neolottua villaset sukat kinttuihin, kun ee sillä pienellä ollu muuta piälläsä...jotennii se kosketti emäntee, että melekein itkut tirraatti ja rupes kokkeelemmaan, että ossoesko neuloo samanlaesia sukkia...taes jotennii onnistua, kun on niistä ilakoenu niin paljo. Voeshan nuihin sukkien nimi olla vaekka " makkarasukka", jotennii maestus paremmalta m

Kissan kutale on tuas vallanna eokon tuolin meejän parvekkeella. Vuan eepä tuo taeja eokkoo haetata, kun sillä on muutakkii tekemistä, ku makkaella aaringossa ja eepähän tuo oo paljoo paestanna tuohon parvekkeelle ies. Muatkoon raahassa siinä sitte. Jättää omat karvasa siihen lämmikkeeks...eokon pyllyyn tarttuu ne sitte, näättää kuulemma "eläimelliseltä"...tuumi ukko ... Yrittää härkkiä tuota eokkoo tuoas. Emännällä oes mukava rojekti matonkutteihin kansa, mutta eehän siitä taeja tuaskaan tulla mittään...johonnii häkkiin jootas tuo Lissu mokoma...saes joskus ies jottaen raahassa tehhä. Vuan ee se emäntä sitä raski häkkiin laettoo kuitenkaan, kuhan höpäjän. Niihän tuo rupes ramasemmaan kesken päevän. Suap kytätä ja vahtia millon ohi kulukevia immeisiä tae koeria ikkunasta käsin tae vahata parvekkeen kaeteen välistä ja välillä sanon miltä tuntuu...tekis miel juosta perrään ja murista oekeen kunnolla...vuan en minä pahalla...kuhan ilimottelen vuan.

Aurinkoisena päivänä oli kiva lähteä pienelle retkelle. Ei muuta kuin auto tienpäälle ja menoksi. Maisemat olivat huikaisevat. Kumpuilevia keltaisia peltoja ja sinistä taivasta. Tienvarteen ei oikein voinut kunnolla pysähtyä takana ajavien autojen vuoksi, siksi nappasinkin auton ikkunasta kuvan. Ikkunaa auki ruuvatessa tulvahti makeinen niittykukkien ja rypsinsekainen tuoksu nenään. Kesän tuoksu. Pusula on nimenä aika huvittava. Mieleen tulevat tietysti lukemattomat pariskunnat pussailemassa kylän raitilla, mutta eihän siellä sellainen näky odottanut. Ihan normaalia kylän elämää vain.... Pusulassa on kaunis pieni kirkko. Yllättävää on, että hautoja on aivan kirkon lähellä. Hetkeksi surullinen ajatus pyyhkäisee mielessä, sillä ruostuneen ristin teksti paljasti, että pienet lapset siihen on haudattu.... Kirkon tapulista vielä kuva ja vilkaisu kirkolle päin - idyllinen paikkakunta. Sitten koin kyllä todel