Siirry pääsisältöön

Keskellä korpea odotti yllätys...kioski












Aurinkoisena päivänä oli kiva lähteä pienelle retkelle. Ei muuta kuin auto tienpäälle ja menoksi.








Maisemat olivat huikaisevat. Kumpuilevia keltaisia peltoja ja sinistä taivasta. Tienvarteen ei oikein voinut kunnolla pysähtyä takana ajavien autojen vuoksi, siksi nappasinkin auton ikkunasta kuvan. Ikkunaa auki ruuvatessa tulvahti makeinen niittykukkien ja rypsinsekainen tuoksu nenään. Kesän tuoksu.






Pusula on nimenä aika huvittava. Mieleen tulevat tietysti lukemattomat pariskunnat pussailemassa kylän raitilla, mutta eihän siellä sellainen näky odottanut. Ihan normaalia kylän elämää vain....







Pusulassa on kaunis pieni kirkko. Yllättävää on, että hautoja on aivan kirkon lähellä. Hetkeksi surullinen ajatus pyyhkäisee mielessä, sillä ruostuneen ristin teksti paljasti, että pienet lapset siihen on haudattu....







Kirkon tapulista vielä kuva ja vilkaisu kirkolle päin - idyllinen paikkakunta.








Sitten koin kyllä todella suuren elämyksen. Tien vierellä nököttää pieni kioski. Somerjoen kioski. Herranen aika sentään, sinne on päästävä. Rauli Baddin Somerjoen isän pitämä kioski oli aikoinaan ilmeisesti varsin suosittu nuorison notkumapaikka. Voin kuvitella nuorisoa hengailemassa kioskin liepeillä ja lähimetsikössä. Somerjoen pojatkin olivat välillä olleet kioskilla myymässä.


Kioskin valikoimista piti saada tietysti voisilmäpulla ja tee ja fanituotteitakin löytyi. Kotiin lähti  muistoksi musta T-paita ja pipo, Baddingin kuvalla tietysti :).







Entisajan tunnelmaa. Hienosti oli kioski somistettu, yksinkertaisesti ja kauniisti. Pari pirtin pöytääkin oli ja punaruutuinen pöytäliina ja punainen pelargonia pöydällä. En usko, että tuon söpömpää kioskia löytyy mistään muualta.





Punaiset lyhdyt piristävät somasti kioskin seinää.






Tikanheittoakin olisi voinut harrastaa. Ehkäpä nuoriso silloin aikoinaan heitti läpän lisäksi myös tikkaa. Pitääkin hommata omalle mökille tikkataulu. Ihan mukavaa hommaa itikan läiskinnän lisäksi...







Kioskin takaa lähtee polku Baddingin kotiin. Sinne se Rauli-poika oli lampsinut vanhempiansa tapaamaan. Luonto olikin ollut Somerjoen pojille tärkeä. Ketunpoikien seuraaminen, kalastaminen ja metsässä vaeltaminen olivat tuttua jo pienestä saakka. Luonnosta Badding ehkä sai innoitusta laulujen sanoituksiinsa.



Kahvitellessamme kioskilla ukko-kulta oli ajatellut, että : " Täällä se Rauli on poikasena touhuillut"..ihan kananlihalle oli ukko-kullan käsivarret...kunnon fanimeininkiä. Ukolle se paita ja pipokin ostettiin....toivottavasti se paita kitsahtaa pesussa niin minä saan sen paidan ;).







Rauli luultavasti kioskilla istuksimassa. Tämä kuva on otettu valokuvasta, mikä oli kioskin viereen rakennetussa info-taulussa.




Nämä kuvat ovat myös infopaikasta napattuna.





Surullista, että Badding nukkui pois liian aikaisin. Olisi varmasti vielä lauluja syntynyt enemmänkin.





Someron kaupunki oli hauskasti oivaltanut hyödyntää Baddingin laulun sanoituksia ja tässä yksi.






Yllätyksiä riitti paluumatkallekin. " Kasvihuoneilmiön" metsikössä olikin olohuone. Sinne vain hetkeksi luonnosta nauttimaan. Kasvihuoneilmiö on sisustajan paratiisi. Sieltä kyllä löytää kaikkea mahdollista ja mahdotonta kotiin niin sisälle kuin uloskin. Kannattaa pistäytyä sielläkin.












Nyt on tynnyrisauna saanut pahan kilpailijan.   Markkinoille on ilmaantunut " Iglusauna ". Ihan hauskan näköinen pömpeli. Tässä on pieni savusauna. Tuoksu sen sisällä oli kyllä aidon savusaunan hajuinen ja mikä ettei tuommoinen menetteleisi järven rannalla...




Savusaunan lisäksi pihalla oli isompikin sauna ja huussikin on tuolla mallilla olemassa.






Omalle mökille olisi kyllä tuommoinen lehmäpatsas paikallaan...hauskoja elämyksiä tarjosi myös Kasvihuoneilmiö.

Ei sitä aina tarvitse kauas lähteä eikä mitään erikoisempaa olla. Kauniit maisemat jo itsessään olivat tämän päivän parhainta antia.

Näillä kokemuksilla jaksaa taas vähän aikaa sätkiä :).

Kommentit

  1. Ihana juttu ja käymisenarvoinen paikka kun kohille osuu 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Aapo-koiran luona kävi yllätysvieras

Nyt on jottaen erikoesta ilimassa. Eokko näätti ruppeevan aeka vilihakasti nimittäen siivoomaan , kun tul töestäsä ja ol ostanna herkkujakkii, että varmaan jottaen kohta tapahtuu. Ihan tuntu kuononpiässä, että jottaen jännee kohta tapahtuu...varmaan joku vieras on tulossa. Ee se muuten oes tuota keettiötäsä ruvenna siivoomaan...pittää ihan vahtia tarkemmin...











No nyt se eokko on erikoesen ilonen. Minäkii niän, kuka tuli. Siinähän on meejän oma elläinliäkäri.
Vaekka en minä tietääkseni oo olluna mitenkään liäkärin tarpeessa, mutta eokon mielestä on hyvä joskus kuulemma tutkituttee, että onko kaekki varmasti kunnossa.



Kyllähän se tuo meejän liäkäri on mukava. Ihan rupesin riehummaan, että eokko valitti, ku ee sua kunnon kuvia, kun aena tärähtää ja näkkyy vuan viiva, kun minä poeka pistelin pitkin huoneita mänemään. Saen ihan kunnon hepulikohtaaksen.





Liäkäri ja emäntä vaehtovat kuulumisia ja sitten vuan koppasivat minut pöövän piälle. Eokko halus, että kynnet pittää leekata. Voe mahoton,…

illankähmässä voi tapahtua mitä vaan...ainakin " pipotehtaalla"...

Illalla aloitin ja puolenyön aikaan lopetin...tonttulakin neulomisen. Eihän sitä malta kesken jättää. Oli ihan pakko nikertää valmiiksi.

Ja kuten aina, kaverina häärää kissa, kun yritän ottaa valokuvia. Aina sama juttu. Sitten sainkin idean. Laitetaan tuo linssilude sitten kokeilemaan kissa-mallina oloa...katsotaan miten tässä käy. Onko emäntä naarmuilla vai kissalla lakki päässä.







Aikansa siinä ihmeteltyään, rupesi tuo pipo jo kiinnostamaan ja teki siinä tuttavuutta. Tässä taisikin käydä niin, että kameran nauha kiinnostaa enemmän kuin se pipo.







Kamera käy...ensimmäinen otos meni pieleen. lakki melkein tipahti. Kissa kuitenkin edelleen mukana.




Oi miten söpö kisu...kisu kisu...kameran nauha jaksaa edelleen kiinnostaa...







Pikkusen alkoi jännittämään, että tuleeko kynttä vai hammasta tässä vaiheessa.



Huh, onneksi tämä on se kasvissyöjä, kukkien tuhoaja, eukon kädet saa olla raatelematta...tällä kertaa...tuo lankakerä sen sijaan saa kohta höykytystä.





Hupsista keikkaa...siinäpä se pipo on s…

Hulvaton pariskunta, vai onko?

Ompelin ensimmäiset linnut jo vuosia sitten ja silloin tällöin lintuja syntyy vieläkin vaikkakin harvakseltaan.

On syntynyt rastafarit, jou jou man, pariskuntia, siivousapulainen, Runeberg jne. Näistä linnuista saa väännettyä joka lähtöön persoonallisia lahjoja.








Hauskinta on suunnitella asut linnuille. Ukolla on usein frakki ja housut ja tietenkin silinterihattu. Daamilla on jokin yksinkertainen " pikku-musta" tai esimerkiksi pienistä tilkuista ommeltu mekko unohtamatta kenkiä.





Liekö ompelijalla paha piilokarsastus vai mistä johtunee, että napit ja rusetit eivät koskaan ole suorassa vaan pikkuisen vinksallaan, mutta minusta tuntuu, että pieni " hassahtaneisuus" sopii näille lintusille.

Mitähän se Aapo-koira mahtaisi näistä tuumia...







No mitäpä sitä pikku-koiran elämään kuuluu...  Aapon sanoin : " hohhoejaa...tuas se eokko hupsastelloo. Eeköhän ruveta muata..."


Niin, mitäpä sitä muuta tekisi näin myöhään illalla, kuin suunnitteleisi nukkumaan menemistä..…