Siirry pääsisältöön

Tekstit

" vähänkö söpöt"

Käsityöläisellä on hyvä olla olemassa koira, joka vankuu itsepäisen vaativasti ulos, sillä muuten olisin hautautuneena sisätiloihin ja uppoutunut täysin lankojen maailmaan. Ulkona kävellessä sainkin taas idean. Koira parka hädin tuskin sai tarpeensa ulos tehtyä, kun kiihdytin pikavauhtia kotiin. Ettei vain ajatus karkaisi ja idea häviäisi mielestä.


Kotimaista lampaan villalankaa jäi tähteeksi juuri ärsyttävän vähän, ettei siitä saisi oikein mitään, mutta tämän idean saisin ehkä toteutettua. Kaivelin kirjahyllystä ihanan kirjan, missä oli paljon vauvan tossujen ohjeita. Tämän aarteen löysin jostakin kirjakaupan alekorista. Kirjan nimi on: " Pienet töppöset". Katselin sieltä vähän mallia, mutta tietenkin tämä minun lankani on aivan liian paksua niihin ohjeisiin. Jos virkkaisin niillä ohjeilla, saisi jokin jättiläisvauva töppöset. Minun oli siis kerättävä rohkeutta ja tartuttava reippaasti virkkuukoukkuun ja antaa langan viedä mennessään. 
Käyttämäni lanka on paksua ja pehmois…
Uusimmat tekstit

Kissan kanssa neulomista...meinasi mennä välillä hermot...

Sisareni tilasi vihreän pipon. Juu, ei siinä mitään, mutta kun hänellä on niin mahdottoman pieni pää.
Mietin tovin, että minkälainen sopisi hänen tyyliinsä ja takkiinsa. Hän harrastaa mm. hiihtovaellusta ja kun vihreä oli toiveväri , niin tuo kierrejoustinhan sopisi hyvin. Siitä tulee mieleen kuusen neulaset, jos oikein tarkkaan katsoo...ja pipon saaminen sopivan pieneksi tuottaa vähän harmaita hapsia.

Yritin kuvata kierrejoustimesta lähikuvaa, mutta tietenkin ahkera apulainen, nimittäin kissa, änkesi samaan kuvaan...ota siinä sitten kuvia. Ei tullut yhtään mitään. Päätä piti puskea lankakerään ja kerkesipä vielä tampata tassuillaankin sitä...Onneksi sisareni on kissa-ihminen. Ei vierasta, jos pipossa on jo valmiiksi kissan karvoja...

Olisi vielä kiva lisätä vaikka tupsu tuohon, mutta se ei ole sisareni tyylinen...jätänpä sen tupsun tällä kertaa laittamatta. Kaulurin vielä aion neuloa, sitten on kiva lahja siskolle.






Alpakka-lanka on oikein miellyttävä neuloa ja pitää yllä. Se ei pist…

Omataito-handusta tuli Unnuvilla

Ollessani pieni kiharatukkainen iloinen lapsi isäni kutsui minua Unnukaksi. Muistan kesäiset leikki-hetket omalla isolla leikkikivelläni. Leikkimökkiä minulla ei ollutkaan, mutta ehkä tämä kivi ruokki enemmän mielikuvitustani ja ehkä siitä johtuukin, että kivet ovat minulle rakkaita.

Kivissä on särmää. Värien sävyt ovat upeita. Kivien ympärillä on elämää. Kivet ovat ikiaikaisia ja muistuttavat meitä menneistä ajoista. Peltojen reunoilla kiersivät entisajan kiviaidat. Kivet ovat suojanneet pedoilta ja vierailta tulijoita niin merillä kuin mailla...

Mutta ei minun kivistä oikeastaan pitänyt kertoilla vaan Unnuvillasta. Olen vaihtanut Omataito-handun nimeksi Unnuvillan ja Unnuvilla löytyy myös Facebookista. Unnuvilla tuli siis lempinimestäni. Mielestäni tämä nimi sopii tämänhetkiseen innostukseeni eli neuleisiini. Unnuvilla kuullostaa yhtä pehmeältä kuin samettisen ihana alpakan villa...

Jaksan yhä haaveilla käsityöläisyydestä.

Luulen, että luovan ihmisen kanssa ei aina ole helppo elää.…

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos.

Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin.

Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle.






Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on.

Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata lumiukkoja vai…

tulipahan kokeiltua...

Eräs käsityöbloggari oli niin ihanasti neulonut jättilangasta suloisen pipon ja kaulahuivin, että innostuin kokeilemaan itsekin. Sain vinkin käsityökaveriltani, että mistä voisin tilata lankaa ja kotvan odoteltuani sainkin pehmeän paketin postista noudettavaksi.

Odotus palkittiin. Olipas muhkean kokoista lankaa...sormet syyhyten kaivelin puikkokoteloani, mutta voi harmistus, kun ei minulla niin kamalan paksua koukkua eikä pyöröpuikkoa ollutkaan jemmassa. Peräti numero 20 oli puikkokoon suositus ja minulla oli vain koko 8.

Kärsimätön kun olen ,niin päätin kokeilla. Katsotaan minkälaista jälkeä saa aikaiseksi noin ohuella pyöröpuikolla...ja millaista tuo lanka on neuloa.




Silmukkamäärän saa parhaiten vain kokeilemalla ja purkamalla ...ja purkamalla...minä tein niin. Elikkä kannattaa uuteen lankaan tutustuessa tehdä se mallitilkku, niin voipi päästä helpommalla...tosin ei minulla ne laskelmat aina onnistu sittenkään. No kuitenkin, sainpa aloitettua.

Loin 24 silmukkaa ( muistaakseni) puiko…

Myssy sai korvat koristeeksi

Niin se on, ettei keskeneräistä työtä saa arvostella. Meinasi jo uskoa loppua neuloessani uusinta myssyä, mutta suomalaisella sisulla väkisin väänsin valmiiksi. Päättelinkin rohkeasti kaikki langat. Ajattelin ettei sitä tarvitse purkaa. Teen sitten vaikka vauva-nukelle potkuhousut tästä , jos ei muuta...

Mutta niin vain tuli valmiiksi ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Olen jo aiemmin neulonut vauvoille pupu-myssyjä ja teki mieli kokeilla vähän isompaa ...

Korvista voisi tehdä pidemmätkin, mutta nämä töpö-korvat ovat ihan hauskat. Pyörivät sitten tuulen tuivertaessa minne sattuu tai voisihan ne ehkä ommella parilla pistolla johonkin asentoon, mutta luulen, että syksyinen tai talvinen viima tekee tepposet ja heilauttavat korvat välillä taakse tai eteen...
Hauska hattu tuli.

Ja tietenkin ahkerat apulaiset seurasivat eukkonsa touhuja, kuten aina ennenkin....eli kissa ja koira...














Niin, että kyllä sitä kannattaa rohkeasti seurata intuitiotaan ja toteuttaa luovuuden puuskassaan milloi…

Alpakka-langasta pipoja

Olen viime aikoina opetellut neulomaan vähän sitä sun tätä. Keväällä innostuin vauvansukista ja tulipahan neulottua itsellekin sopivat sukat. Seuraavaksi hurahdin lapasiin ja niitä neuloessa keksin virkata koristeet niihin. Tottahan toki piti vielä pipokin saada. Vauvan myssyjä olenkin jo neuloskellut aiemmin. Niissä on pupun korvat, mutta nyt virkkasin koristeen.

Lankana olen käyttänyt eniten alpakka-lankaa, koska se on niin laadukasta ja ihanan pehmeää. Alpakka sopii herkkähipiäisille mainiosti, sillä se ei allergisoi. Alpakka tuntuu pehmeältä ja on taivaallisen ihanaa neuloa siitä...ihanan pumpulimaista villaa...





























Omaan pipoon käytin kaksinkertaista Dropsin alpakka-lankaa. Kylläpä siitäkin tuli pehmeä ja lämmin pipo. Pipo on ihan peruspipo. Resorin neuloin sen verran pitkäksi, että sen voi kääntää halutessaan korville. Eipä hyytävä tuuli haitannut menoa ulkona. Koristellahan se piti, että siitä tuli omanlainen. Virkkasin ötökän omalla ohjeella.

Kyllä passaa koiran kanssa ulkoilla. …