Kissan kanssa neulomista...meinasi mennä välillä hermot...

pipon kuvausta kissan kanssa...melkein hermot meni...

Sisareni tilasi vihreän pipon. Juu, ei siinä mitään, mutta kun hänellä on niin mahdottoman pieni pää.
Mietin tovin, että minkälainen sopisi hänen tyyliinsä ja takkiinsa. Hän harrastaa mm. hiihtovaellusta ja kun vihreä oli toiveväri , niin tuo kierrejoustinhan sopisi hyvin. Siitä tulee mieleen kuusen neulaset, jos oikein tarkkaan katsoo...ja pipon saaminen sopivan pieneksi tuottaa vähän harmaita hapsia.

Yritin kuvata kierrejoustimesta lähikuvaa, mutta tietenkin ahkera apulainen, nimittäin kissa, änkesi samaan kuvaan...ota siinä sitten kuvia. Ei tullut yhtään mitään. Päätä piti puskea lankakerään ja kerkesipä vielä tampata tassuillaankin sitä...Onneksi sisareni on kissa-ihminen. Ei vierasta, jos pipossa on jo valmiiksi kissan karvoja...

Olisi vielä kiva lisätä vaikka tupsu tuohon, mutta se ei ole sisareni tyylinen...jätänpä sen tupsun tällä kertaa laittamatta. Kaulurin vielä aion neuloa, sitten on kiva lahja siskolle.

alpakka-langasta vihreä pipo

Alpakka-lanka on oikein miellyttävä neuloa ja pitää yllä. Se ei pistele herkempääkään ihoa.
Kuten jo mainitsin, niin sisarellani on pieni pää. Hänen on vaikea löytää sopivia hattuja. Kaikki lippiksetkin hän pienennyttää mittatilaustyönä sopivaksi. Toivottavasti tästä tuli sopiva, jos ei tullut, niin neulotaanpas sitten uusi.

Olen tykästynyt tuohon pipomalliin. Kierrejoustin tuo mukavaa vaihtelua normaalin resorin jälkeen ja en tee kavennuksia vaan neulon sileää oikeaa ja vedän lopussa langan kaikkien silmukoiden läpi ja vetäisen varovasti suppuun ja päättelen langan. On helppo tapa, jos ei hallitse kaikkia kavennuksia ja muutenkin siistin näköinen. Ja helppo vaikka aloittelijankin tehdä.

Unnuvillan laadun tarkkailija...

Passaa siinä kissankin hyristä pianon päällä...taisi kelvata sillekin tuo pipo...äkkiä pipo piiloon ettei kissa käy tamppaamassa sitä liikaa...