Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin.
Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle.
Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on.
Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata lumiukkoja vaikka lankakeristäkin.
Niistähän saisi mainioita koristeita vaikkapa kahvipöytään tai mukavan kokoelman lipaston pöydälle.
Tähän askarteluun ei tarvita liimaa. Etsit vain lankakerän jämiä ja pistät lankakerän vaikkapa mukiin tai mariskooliin, niin kuin minä tein.Laitoin nuppineulan lankakerän taakse , niin pää pysyi paikoillaan. Silmät, nenä ja suu...kaikki nuppineuloista. Tämä ei ehkä sovellu lapsiperheisiin, mutta nuppineulathan voi korvata jollakin muulla sitten, jos haluaa pysyvämpää koristetta aikaiseksi.
Siinäpä se on, muutaman minuutin askartelu, olettaen, että virkattu silinterihattu on jo valmiina.
Kaikkea se lumi saakin tekemään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!