Siirry pääsisältöön

Aapo-koiran puutarhasta






Minä tykkeen makkaella pihalla ja kuunnella luonnon iäniä. Välillä pitää käävä tilukset kiertelemässä ja tarkistelemassa, että onko jottaen tapahtunna tai tapahtumassa.








Voe nuita kasvi-parkoja... jootuuvat kiven piällä nököttämmään. Näen minä, että jottaen se eokko niille ruuaks heetti, jottaen natusta. Minä poeka se kävin haestamassa, että mittee se sinne laetto, niin sehän haes ihan hyvälle ja minä maestoen sitä . Siitä ee eokko tykännä. Ee sua kanankakkoo kuulemma syyvä. Tulloo paha elämä. No täätyy myöntee, että on se oma ruoka parempoo, mitä kuppiin tulloo pari kertoo päevässä.





Oooh...siinä on luonto pistänä parastaan. On väriä ja vaekka minkä sortin sakkia kasvamassa yhessä nipussa niin somasti, että. Eokko tuumi , että pitäs vähän kaevella enmimpiä poes. Minun mielestä se on hyvä nuin, sano eokko mitä tahhaan. En kaevelis mittään poes. Antaa tok nuihin kasvoo siinä, kun kerran siinä viihtyyvät.










Jokkii hajuton ja maotonnii lätkä roekkuu puussa. Emäntä on suana sen lahjaksi ja roekottaa sitä tuossa koristeena. No joo...se on niitä eokon hupsutuksia. Koevu itessään on jo niin kaanis ja näättävä , että ee kaepoo mittää roekottimia, mutta eokko se laettaa sen siihen joka vuos.









Voe voe...tuas on jootuna eokon ukko ulukoruokintaan ja jootuu makkoomaan peltilaatikkkosa alla. Mitä lie tehnynnä,kysyn vuan. Näkkyy tuossa etualalla jottaen nättiä pinkkiä kukkoo kasvavan. Eokko on niistä niin mielissään.





Lintuja kääpi tuossa altaassa rypemässä. Oon ikkunasta nähny niitä siinä. Hyvä, kun muistaavat niitä lintujakkii. Emäntä laetto tuohon altaan vierelle kukkapenkin, että ee se allas näätä niin yksinäeseltä siinä pihalla ja emäntä oottaa, että tuo horsma ( jalopähkämö) leviää siihen . Sitä passoo sitte ootella jonnii aekoo, että se leviää...








Kynttilälyhtyjäkkii on tuo emäntä sirotellunna pitkin pihoja vaekka on kesä. Oovat niin somia...Eokkopa ee tiijä, että minä salloo tuohon kulumaukseen pissiä lirrautin ohimennen ...kiäh kiäh.








Marjapuskiin on ilimestyny jottaen rihmoo, mikä leviää ihan hirveesti. Ihan tukehtuuvat pensas-parat , kun tuo leviää joka paekkaan, mutta eokon mielestä se on silti nätti kukka. Kyllä näky silti nyhtävän sitä urakalla poekkeen pensaihin ympäriltä ja minä kyllä kuulin, että noetu siinä toohutessaan....







Tässä on paras kukka. Ae, että on ihana. Niin soma. Se on varmaan mysteeri, ku ee eokko muistanna ies sen nimmee. Tullu tuohon ihan itestään niin antaa niitten olla siinä.









Juhannus ol ja män vuan ruusut jäe vielä kukkimaan. Sniif sniif...nämä on hyviä.







Pieniä valakeita kukkia ilimestyy joka nurkkaan pihalle ja sitte jossain välissä tekköövät pienet marjat, joeta on mukava napsia. Mehtämansikkoo se on.







Minä kyllä vilikuilen tuota pihhoo yhtenään ja vahin, että kasvaako ne rehut siellä. Eokko kulukoo kansa sielä jatkuvaan kastelemassa ja kyykkii puskissa. Minä poeka vetelen hirsiä välillä tuas.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Aapo-koira miettii emäntänsä keskeneräisten töiden kohtaloita

Keskeneräsiä töetä on emännällä jonnii verran, että voes vaekka aatella, että emännällä on niin sanotusti " monta raatoo tulessa " ja oekeestaan tämän emännän tappaaksessa tällä hetkellä voes aatella, että eokolla on " monta puikkoo tulessa ". Jokkii " neoloosi " on kuulemma iskenä. Puikot vuan viuhuu, kun neoloo niin ahkeraan jottaen. Semmonen pien pehmee pallero on ja siitä irtoo piiiitkä langan luikero ja siitä luikerosta syntyy jottaen silimukoeta...se on sitä neulomista, sanoi emäntä. On niin iiiiihanan värinen langansuikero kuulemma. SE on roosan värinen ja siitä pitäs tulla pienelle ihmisen pennulle myssy piähän. Ne tarvihtoo semmosia, kun niillä ee oo karvoja, niin ku meekäläisellä on vaekka muille jakkoo. Lattiallekii karisoo enimmät...kuulemma. Tuohon myssyyn tulloo vielä pupun korvat. Aatella, että ne tahtoo semmosia. Pitäskö laenata omia korvaläppiä välillä, oes mahottoman lämpimät kyllä. Hohhoejaa, kyllä ramas...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...