Kalan perkausta

Isäni on innokas kalastaja. Pienenä osasin myös minä kalaoja narrata ja  siivota.. Talvella mietinkin, että kesällä kyllä elvytän tämän vanhan taidon ja äskettäin sainkin perata kaloja isäni opastuksella.

Sitten eräänä iltana isä tuli innoissaan sisälle ja huuteli ovelta, että : " Nyt tuli ahvenia ".
Katiskaan tuli 60 ahventa. Eiköhän siinä vähäksi aikaa riitä raaputtamista. Puukko mukkaan ja mars rantaan itikansyötiksi.

rannassa kaloja perkaamassa

Siellähän se isä jo istua nökötti vanhalla kalanperkauspaikallaan. Kädet kävivät tottuneesti hommiin ja muistelin, että miten sitä aloitettiinkaan?

Ahvenet ovat liukkaita ja aloittaminen on minulla hidasta, mutta kyllä minä rupesin raaputtamaan puukolla ahvenen kylkeä suomuista puhtaaksi. Sitten pää ja kidukset pois ja maha auki ja suolet pihalle. Kalasaksilla leikkasin evät ja pyrstön pois ja vedessä huljautus ja se oli siinä . Tai jotenkin sinnepäin....

Isällä tuo homma näyttää sujuvan paljon nopeammin kuin minulla ja siskollakin, mutta ei se mitään, pääasia, että kalan perkaus muistui mieleen.

Vanha kalamies perkaushommissa. Joskus paikalle voi tulla möngertää kuulemma siili, maistelemaan perkeitä. Isä onkin saanut siilin luokseen monta kertaa. Siinä kun rauhassa istuksii niin ujo siilikin uskaltaa tulla lähemmäksi.

nopsaan käypi sormet ja puukko

Aapo-koira

Meillä oli innokas kalakaverikin matkassa, nimittäin koirani Aapo ja keräsimmekin kalanperkeet talteen pois maasta, sillä Aapo on ahkera maassa kierijä...ja en todellakaan halunnut, että yöllä vierelläni makoilee kalalta löyhkäävä otus...ja sen verran ahnekin tuo koiruli on, että olisi voinut käydä niitä perkeitä vaikka ahmimassa...

ahvenia perattavaksi

ihan hyvä alku, vielä riittää kaloja perattavaksi

karvainen kaverikin seurasi puuhia tarkasti

Karvainen kaveri, Aapo on 7-vuotias tiibetinspanieli ja ollut meillä kohta kaksi vuotta. Kulkee perässä maalla ihan minne tahansa eikä lähde karkuteille. Enimmäkseen makoilee ja seurailee, mitä nuo ihmisotukset puuhailevat ja välillä innostuu leikkimään ja riehumaan. Hauska veijari tuo Aapo.

" mahtaisiko maistua hyvälle "...tuumii ehkä Aapo

isot ahvenet ja pienet ahvenet

Olin pienenä toivonut ruuaksi " tervattua ahventa " eli savustettuja ahvenia. Isäni savustaa kaloja " tsernopiilissä " eli tiilistä muuratussa grillissä ja savustuspöntössä. Nimensä tuo grilli sai surullisen ydinvoimala-onnettomuuden mukaan...jos mieleen muistuu moinen tapaus naapurimaasta.

kalat kypsyvät hiljalleen savustuspöntössä

Kalan savustus on oma taiteenlajinsa. Pönttöön vuollaan lastuja ja annetaan muhia aikansa....tarkemmat ohjeet saa isältä... :D

savustettua ahventa

Siinä niitä sitten olisi, " tervattuja ahvenia " ja kyllä maistuikin hyvältä. Pienemmistä ahvenista isä teki kalapataa uunissa. Kalapata on kalakukon tapainen ruoka sillä erolla, että kalat laitetaan pataan ja päälle tulee ruistaikinasta tehty kuori kanneksi ja se on taivaalllisen hyvää.

Pikku-saaren kupeella on isällä katiskat ja sieltä niitä ahvenia saatiin. Tuolle isolle kivelle menimme kesäisin usein sisareni kanssa ongelle. Tämä kuva on ns. " sielun maisema ", ainakin minulle.


Toteutunut haave taas, kalanperkaus elvytetty. Kiitos isä ja sisko ja Aapo :D.