Siirry pääsisältöön

Keskellä korpea odotti yllätys...kioski












Aurinkoisena päivänä oli kiva lähteä pienelle retkelle. Ei muuta kuin auto tienpäälle ja menoksi.








Maisemat olivat huikaisevat. Kumpuilevia keltaisia peltoja ja sinistä taivasta. Tienvarteen ei oikein voinut kunnolla pysähtyä takana ajavien autojen vuoksi, siksi nappasinkin auton ikkunasta kuvan. Ikkunaa auki ruuvatessa tulvahti makeinen niittykukkien ja rypsinsekainen tuoksu nenään. Kesän tuoksu.






Pusula on nimenä aika huvittava. Mieleen tulevat tietysti lukemattomat pariskunnat pussailemassa kylän raitilla, mutta eihän siellä sellainen näky odottanut. Ihan normaalia kylän elämää vain....







Pusulassa on kaunis pieni kirkko. Yllättävää on, että hautoja on aivan kirkon lähellä. Hetkeksi surullinen ajatus pyyhkäisee mielessä, sillä ruostuneen ristin teksti paljasti, että pienet lapset siihen on haudattu....







Kirkon tapulista vielä kuva ja vilkaisu kirkolle päin - idyllinen paikkakunta.








Sitten koin kyllä todella suuren elämyksen. Tien vierellä nököttää pieni kioski. Somerjoen kioski. Herranen aika sentään, sinne on päästävä. Rauli Baddin Somerjoen isän pitämä kioski oli aikoinaan ilmeisesti varsin suosittu nuorison notkumapaikka. Voin kuvitella nuorisoa hengailemassa kioskin liepeillä ja lähimetsikössä. Somerjoen pojatkin olivat välillä olleet kioskilla myymässä.


Kioskin valikoimista piti saada tietysti voisilmäpulla ja tee ja fanituotteitakin löytyi. Kotiin lähti  muistoksi musta T-paita ja pipo, Baddingin kuvalla tietysti :).







Entisajan tunnelmaa. Hienosti oli kioski somistettu, yksinkertaisesti ja kauniisti. Pari pirtin pöytääkin oli ja punaruutuinen pöytäliina ja punainen pelargonia pöydällä. En usko, että tuon söpömpää kioskia löytyy mistään muualta.





Punaiset lyhdyt piristävät somasti kioskin seinää.






Tikanheittoakin olisi voinut harrastaa. Ehkäpä nuoriso silloin aikoinaan heitti läpän lisäksi myös tikkaa. Pitääkin hommata omalle mökille tikkataulu. Ihan mukavaa hommaa itikan läiskinnän lisäksi...







Kioskin takaa lähtee polku Baddingin kotiin. Sinne se Rauli-poika oli lampsinut vanhempiansa tapaamaan. Luonto olikin ollut Somerjoen pojille tärkeä. Ketunpoikien seuraaminen, kalastaminen ja metsässä vaeltaminen olivat tuttua jo pienestä saakka. Luonnosta Badding ehkä sai innoitusta laulujen sanoituksiinsa.



Kahvitellessamme kioskilla ukko-kulta oli ajatellut, että : " Täällä se Rauli on poikasena touhuillut"..ihan kananlihalle oli ukko-kullan käsivarret...kunnon fanimeininkiä. Ukolle se paita ja pipokin ostettiin....toivottavasti se paita kitsahtaa pesussa niin minä saan sen paidan ;).







Rauli luultavasti kioskilla istuksimassa. Tämä kuva on otettu valokuvasta, mikä oli kioskin viereen rakennetussa info-taulussa.




Nämä kuvat ovat myös infopaikasta napattuna.





Surullista, että Badding nukkui pois liian aikaisin. Olisi varmasti vielä lauluja syntynyt enemmänkin.





Someron kaupunki oli hauskasti oivaltanut hyödyntää Baddingin laulun sanoituksia ja tässä yksi.






Yllätyksiä riitti paluumatkallekin. " Kasvihuoneilmiön" metsikössä olikin olohuone. Sinne vain hetkeksi luonnosta nauttimaan. Kasvihuoneilmiö on sisustajan paratiisi. Sieltä kyllä löytää kaikkea mahdollista ja mahdotonta kotiin niin sisälle kuin uloskin. Kannattaa pistäytyä sielläkin.












Nyt on tynnyrisauna saanut pahan kilpailijan.   Markkinoille on ilmaantunut " Iglusauna ". Ihan hauskan näköinen pömpeli. Tässä on pieni savusauna. Tuoksu sen sisällä oli kyllä aidon savusaunan hajuinen ja mikä ettei tuommoinen menetteleisi järven rannalla...




Savusaunan lisäksi pihalla oli isompikin sauna ja huussikin on tuolla mallilla olemassa.






Omalle mökille olisi kyllä tuommoinen lehmäpatsas paikallaan...hauskoja elämyksiä tarjosi myös Kasvihuoneilmiö.

Ei sitä aina tarvitse kauas lähteä eikä mitään erikoisempaa olla. Kauniit maisemat jo itsessään olivat tämän päivän parhainta antia.

Näillä kokemuksilla jaksaa taas vähän aikaa sätkiä :).

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...