Siirry pääsisältöön

Aapo-koiran mietteitä keskellä kirkasta päivää...



Kissan kutale on tuas vallanna eokon tuolin meejän parvekkeella. Vuan eepä tuo taeja eokkoo haetata, kun sillä on muutakkii tekemistä, ku makkaella aaringossa ja eepähän tuo oo paljoo paestanna tuohon parvekkeelle ies. Muatkoon raahassa siinä sitte. Jättää omat karvasa siihen lämmikkeeks...eokon pyllyyn tarttuu ne sitte, näättää kuulemma "eläimelliseltä"...tuumi ukko ...





Yrittää härkkiä tuota eokkoo tuoas. Emännällä oes mukava rojekti matonkutteihin kansa, mutta eehän siitä taeja tuaskaan tulla mittään...johonnii häkkiin jootas tuo Lissu mokoma...saes joskus ies jottaen raahassa tehhä. Vuan ee se emäntä sitä raski häkkiin laettoo kuitenkaan, kuhan höpäjän.







Niihän tuo rupes ramasemmaan kesken päevän. Suap kytätä ja vahtia millon ohi kulukevia immeisiä tae koeria ikkunasta käsin tae vahata parvekkeen kaeteen välistä ja välillä sanon miltä tuntuu...tekis miel juosta perrään ja murista oekeen kunnolla...vuan en minä pahalla...kuhan ilimottelen vuan.






Jaaha, mitä lie Lissu tuas huomannu. Se on aeka vikkelä ja ketterä ja se männöö niin liukkaasti, ettei tuo emäntä kerkii aena sen perrään. Lie jonnii ötökän tuas vaenunnu...




Minä kävin kahtomassa ja kärpästä se Lissu yritti sualistoo. Voe hyvän tähen, että on olevinnaan suurempikkii sualistaja..kärpäsen tappaja...varokee kaekki menninkäeset ja kärpäset, Lissu tulloo..heh heh...






Siinä se on ...eokon piti ottoo kuva tuosta myssystä, mutta eekös se kissan ketku kerennä jo siihennii...



Nyt pitäs eokon kyllä kastella jo tuo kukka. Lissu yrittää syyvä sitä...hee ..eokko, äkkiä paekalle...





Nyt se emäntä män sekasin...se leepo jonnii herkun...slups...tätä ihmettä ee kovin monesti tässä mökissä tapahu...emäntä tekköö mieluummin kästöetä, ku leepoo...parempi oes jos koettas mulle tehhä luusoppoo...






On tuas käänä hommoomassa lissee nuita lankapalleroesia siltä alpakkatilan emännältä. Juu, juu, siinä se tuas män luusopan keetto aeka...nuista langoista se ruppee tuas jottaen värkkeemään kuitennii.





NO niiin, siinä ne nyt on. Vaavalle hattu ja sukat. Niin ilakoipi nuista, että...mitä ihmeellistä niissä on. Ee tämä koera oekeen ymmärrä tuota juttua...mutta se on niitten immeisten hapatuksia.






Piti tulla ihan lähempee kahtommaan, että mittee se eokko tekköö. Nyt sillä on kukkien kastelua mielessä. Se ol ihan tarpeen se.Jo rupes lurpottammaan kukat...pittää niitäkii vahtia...







Nuuh, nuuuh, tästä se emäntä tykkee erikoesen paljo. On sillä joku nimikii...hortensiako lie ollu.




Ja tässä on kansa joku kerpera. Ootoja nimiä...






MInä oon Aapo ja minä ruppeen tuas muata, että sii juu leiter alligeiter...mitähän sekkii tarkottaa, en tiijä vuan ee se mittää...jatkettaan myö hommia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vanhan Porvoon lumoissa

Porvoo on maalauksellisen kaunis ja viehättävä kaupunki ja varsinkin se Vanha Porvoo.. Heti sillalle tullessa näkymä avautuu kauniisiin puutaloihin ja kaivelen  kameran laukusta. Huomioni kiinnittyy  ikkunoihin, vaihteleviin väreihin ja kattoihin. Täällä ei ole arkkitehti onneksi saanut päättää talojen värisävyjä eikä talojen mallia. Ei ole yksitoikkoisen tasaisia kattoja vaan vaihtelevia muotoja ja värejä. Mennyttä aika ei saa takaisin, mutta sen voi täältä vielä aistia. Tänne pitäisikin päästä joskus aamuvarhaisella, ennen kuin yksikään turisti olisi liikkeellä...saisi rauhassa kuvailla. Näkymä sillalta kirkolle päin. Kirkko erottuu komeasti ja sitä kohti siis jatkan matkaa. Kai jo kansallismaisemaksi tunnustettu näkymä, ranta-aitat. Penkereellä on kiva istuksia ja ottaa aurinkoa tai vaikkapa nauttia eväät. Yrittäjät ovat panostaneet pieniin, mutta niin tärkeisiin yksityiskohtiin. Portin pielissä, ikkunoissa, ovien suulla on monenlai...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Tulikohan neulottua hassu hattu vauvalle

Olen pitkään miettinyt mielessäni vauvalle pupuhattua neuloen. Löysin jo aikaisemmin keväällä Alpaca Fuente tilalta ihanan pehmeää baby alpakka-langan, josta myssy piti neuloa, mutta sopivaa mallia tai ohjetta en vain löytänyt mistään, kunnes netissä törmäsin valokuvaan vauvasta ja tällä suloisella vauvelilla oli päässään ihastuttava pupu-myssy. Siinä se oli, mutta mistä ohje, sitä ei ollut missään. Eihän siinä auttanut muu, kuin kokeilla itse. Perusmyssyn nyt neuloin ihan summamutikassa. En osaa sanoa edes minkä kokoiselle vauvelille tämä luomus mahtuisi, mutta jatkoin sitkeästi neulomista. Korvien kohdalla valtasi hetkittäin epäusko, että tulikohan tehtyä emä munaus tai ainakin hassu hattu :). Ihan hyvä siitä taisi kuitenkin tulla , ainakin omasta mielestäni. Olen ihan tyytyväinen :). Myssy menisi ilman koristeitakin, mutta en malttanut olla kokeilematta erilaisia rusetteja. Neulomalla tai satiinisia rusetteja. Eri värisiä. Voisi...