Siirry pääsisältöön

Aapo-koiran mietteitä emäntänsä puuhista

 Emäntä hurahti tänä kesänä neulommaan villasukkia. Ee oo kuulemma ennen niitä osanna tehhä ja nyt ilakoepi suuresti, kun sae väkerrettyä pienet villaset sukat. Immeiset tarvihtoo niitä, muuten niitten jalakoja paleltaa. Toesta se on meekäläsellä. Kuuma on näessä karvoessa...





7-veljestä lankaa, iloiset villasukat pienelle prinsessalle


Eokko hehkutti pitkään, miten liikuttava tarina ol jossaen " junasukissa "...menneen ajan hurmiota, sanon minä. Ennen vanahaan ol joovuttu lähtemmään poes kottoosa pakojaesiin ja junassa ol kiltti täti ruvenna purkamaan ommoo villatakkiasa, että ol suana pienelle immeiselle neolottua villaset sukat kinttuihin, kun ee sillä pienellä ollu muuta piälläsä...jotennii se kosketti emäntee, että melekein itkut tirraatti ja rupes kokkeelemmaan, että ossoesko neuloo samanlaesia sukkia...taes jotennii onnistua, kun on niistä ilakoenu niin paljo. Voeshan nuihin sukkien nimi olla vaekka " makkarasukka", jotennii maestus paremmalta meekäläesen suussa semmonen sukka...







virkattu ampiaisen pesä toimii

Eokko pelekee pörriäesiä, kun ne suattaa pistellä pahasti. Immeiset on keksinnä konstin millee suavat ampparit poes häerihtemästä. Virkkovat pesiä harmoosta villalangasta ja laettaavat ne sinne, missä pörriäeset ylleesä paljo oovat. Ihme ja kumma, mutta se toemii. Tuossa on eokon anopin vässeemä jättiläes pesä. Minun emäntä teki pienempiä ja ne mäni lahjaksi eokon kaverille.







Mualashan se eokko kesällä mökillesä halakolaatikon. Sinne suapi viijä niitä puita, mitä polttaavat sitte saanan kiukaassa tae tuvan uunissa. On se mualoominennii mukavoo hommoo. Haesoo vuan joskus pahalle, mutta onneks piäsöö ulos sitä hajua pakkoon...




pupumyssy baby alpakka langasta, ihanan pehmeä herkällekin iholle
 No sitte se eokko hurahti pahemman kerran jäniksen korva hattuihin. Niitä se on intopiinä neolona ja antaa niitä lahjaksi pienen pienille ihmmeisen aluille. Kuulemma niiin hienoo lankoo, että ee herkempi nahkanenkaan kärsi tuosta langasta. Jokkii semmonen elukka ku alpakka, luovuttaa karvasa ja siitä tekköövät lankoo...kuhan eevät minun karvoja ota...







EE kaet tuosta neolomisesta tule loppua ollenkaan. Eokko haaveeloo, että saes enemmänkii tehhä niitä myssyjä, mutta on se aeka hiasta hommoo, ee lyö leeville se työ...voe voe eokko parkoo...ee tule loppua haaveeluista, Vuan suaphan sitä haluta ja haaveilla..se on ihan ilimasta..heh heh.






Vuan minä poeka se öllötän eokon vierellä vaekka haaveilis mistä...kroooooh...minäkii ruppeen haaveksimmaan vaekka jätti kinkuista...slups....krooh...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.