Siirry pääsisältöön

Aapo-koiran mietteitä emäntänsä puuhista

 Emäntä hurahti tänä kesänä neulommaan villasukkia. Ee oo kuulemma ennen niitä osanna tehhä ja nyt ilakoepi suuresti, kun sae väkerrettyä pienet villaset sukat. Immeiset tarvihtoo niitä, muuten niitten jalakoja paleltaa. Toesta se on meekäläsellä. Kuuma on näessä karvoessa...





7-veljestä lankaa, iloiset villasukat pienelle prinsessalle


Eokko hehkutti pitkään, miten liikuttava tarina ol jossaen " junasukissa "...menneen ajan hurmiota, sanon minä. Ennen vanahaan ol joovuttu lähtemmään poes kottoosa pakojaesiin ja junassa ol kiltti täti ruvenna purkamaan ommoo villatakkiasa, että ol suana pienelle immeiselle neolottua villaset sukat kinttuihin, kun ee sillä pienellä ollu muuta piälläsä...jotennii se kosketti emäntee, että melekein itkut tirraatti ja rupes kokkeelemmaan, että ossoesko neuloo samanlaesia sukkia...taes jotennii onnistua, kun on niistä ilakoenu niin paljo. Voeshan nuihin sukkien nimi olla vaekka " makkarasukka", jotennii maestus paremmalta meekäläesen suussa semmonen sukka...







virkattu ampiaisen pesä toimii

Eokko pelekee pörriäesiä, kun ne suattaa pistellä pahasti. Immeiset on keksinnä konstin millee suavat ampparit poes häerihtemästä. Virkkovat pesiä harmoosta villalangasta ja laettaavat ne sinne, missä pörriäeset ylleesä paljo oovat. Ihme ja kumma, mutta se toemii. Tuossa on eokon anopin vässeemä jättiläes pesä. Minun emäntä teki pienempiä ja ne mäni lahjaksi eokon kaverille.







Mualashan se eokko kesällä mökillesä halakolaatikon. Sinne suapi viijä niitä puita, mitä polttaavat sitte saanan kiukaassa tae tuvan uunissa. On se mualoominennii mukavoo hommoo. Haesoo vuan joskus pahalle, mutta onneks piäsöö ulos sitä hajua pakkoon...




pupumyssy baby alpakka langasta, ihanan pehmeä herkällekin iholle
 No sitte se eokko hurahti pahemman kerran jäniksen korva hattuihin. Niitä se on intopiinä neolona ja antaa niitä lahjaksi pienen pienille ihmmeisen aluille. Kuulemma niiin hienoo lankoo, että ee herkempi nahkanenkaan kärsi tuosta langasta. Jokkii semmonen elukka ku alpakka, luovuttaa karvasa ja siitä tekköövät lankoo...kuhan eevät minun karvoja ota...







EE kaet tuosta neolomisesta tule loppua ollenkaan. Eokko haaveeloo, että saes enemmänkii tehhä niitä myssyjä, mutta on se aeka hiasta hommoo, ee lyö leeville se työ...voe voe eokko parkoo...ee tule loppua haaveeluista, Vuan suaphan sitä haluta ja haaveilla..se on ihan ilimasta..heh heh.






Vuan minä poeka se öllötän eokon vierellä vaekka haaveilis mistä...kroooooh...minäkii ruppeen haaveksimmaan vaekka jätti kinkuista...slups....krooh...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vanhan Porvoon lumoissa

Porvoo on maalauksellisen kaunis ja viehättävä kaupunki ja varsinkin se Vanha Porvoo.. Heti sillalle tullessa näkymä avautuu kauniisiin puutaloihin ja kaivelen  kameran laukusta. Huomioni kiinnittyy  ikkunoihin, vaihteleviin väreihin ja kattoihin. Täällä ei ole arkkitehti onneksi saanut päättää talojen värisävyjä eikä talojen mallia. Ei ole yksitoikkoisen tasaisia kattoja vaan vaihtelevia muotoja ja värejä. Mennyttä aika ei saa takaisin, mutta sen voi täältä vielä aistia. Tänne pitäisikin päästä joskus aamuvarhaisella, ennen kuin yksikään turisti olisi liikkeellä...saisi rauhassa kuvailla. Näkymä sillalta kirkolle päin. Kirkko erottuu komeasti ja sitä kohti siis jatkan matkaa. Kai jo kansallismaisemaksi tunnustettu näkymä, ranta-aitat. Penkereellä on kiva istuksia ja ottaa aurinkoa tai vaikkapa nauttia eväät. Yrittäjät ovat panostaneet pieniin, mutta niin tärkeisiin yksityiskohtiin. Portin pielissä, ikkunoissa, ovien suulla on monenlai...
1 kommentti
Lue lisää

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tulikohan neulottua hassu hattu vauvalle

Olen pitkään miettinyt mielessäni vauvalle pupuhattua neuloen. Löysin jo aikaisemmin keväällä Alpaca Fuente tilalta ihanan pehmeää baby alpakka-langan, josta myssy piti neuloa, mutta sopivaa mallia tai ohjetta en vain löytänyt mistään, kunnes netissä törmäsin valokuvaan vauvasta ja tällä suloisella vauvelilla oli päässään ihastuttava pupu-myssy. Siinä se oli, mutta mistä ohje, sitä ei ollut missään. Eihän siinä auttanut muu, kuin kokeilla itse. Perusmyssyn nyt neuloin ihan summamutikassa. En osaa sanoa edes minkä kokoiselle vauvelille tämä luomus mahtuisi, mutta jatkoin sitkeästi neulomista. Korvien kohdalla valtasi hetkittäin epäusko, että tulikohan tehtyä emä munaus tai ainakin hassu hattu :). Ihan hyvä siitä taisi kuitenkin tulla , ainakin omasta mielestäni. Olen ihan tyytyväinen :). Myssy menisi ilman koristeitakin, mutta en malttanut olla kokeilematta erilaisia rusetteja. Neulomalla tai satiinisia rusetteja. Eri värisiä. Voisi...
2 kommenttia
Lue lisää