Siirry pääsisältöön

Aapo-koira käy kävelyllä


Tässä Aapo tuas terve. Aattelin käävä pikkisen pihalla haestelemassa ja ihmettelemässä, että mittee siellä näkkyy ja onko mittää ootoo vae onko kaekki paekallaan niin ku pittääkii.







Tiällä mökillä aenakkii näkkyy kuistin vierellä kukkivan isot valakeet kukat, pionit. Toeset on vasta nupullaan, vaaleen punaset niistä kuulemma tulloo, sano emäntä.







Tuoksuvatukkoo on joka paekassa ja onhan se ihan soma sekkii. Eokko ja sen sisko siunaeloovat kyllä sen tiimoelta, että ee saes levitä niin paljo ja leekkelöövät sitä puskoo ahkerasti kevväesin, mutta näkkyy tuo silti noosevan topakasti ja kukkiikii ihan kiusallaan varmaan.






Kävin ihan rannallakkii käpäliä kastelemassa. Meleko pilivistä on siä ollu nyt. Se on hyvä, eepähän oo niin kuuma näessä karvoissa ollessa.




Rannassa ja vähän siellä sun tiällä on spireata. Siinä on nätti kukka.





Kään minä vielä toesellakkii mökillä paekkoja tarkastelemassa. Siellä on vähemmän hienouksia, mutta siellä onkii semmonen vanaha mehtätila, mikä suapi olla ihan semmosena, luonnon muovoomana. Siellä on paljo hajuja...






Aeka lähellä on mehevän näkösiä marjoja, lakkoja. Tiällä pitäs olla ihan hipi hiljoo, etteevät löövä eokon ja ukon lakkapaekkoo...toeset kuulemma vahtiivat pyssyihin kansa paekkojaan . Jotkut oovat tuoneet tänne poemijoeta meleko kaakoo ja ne oovat repineet juurineen nuita lakkoja...ee nii sua poemia marjoja. Eehän ne sitte kasva uuvestaan ja männöö hyvät marjapaekat piloille....ee ihme, että vahtiivat paekkoja niin tarkkaan. Suolla nuita kasvaa...






Pieniä pampuloitakii ol jo. Ne on mustikoeta. Niitäkii voepi syyvä ja niistä suapi eokko hyvän piirakan.




Suolla voepi olla lätteeköetä. Niihin suattaa vaekka upota ja hukkua. Pittää olla tarkkana ja oekeestaan pitäs panna piällesä jottaen näkyvee metässä liikkuessa. Vaekkapa huomiota herättävät liivit..ee kuitenkaan eokon rintaliiviä,, vuan semmoset isommat....ol kuulemma iso-ukki meenanna eksyä, vaekka kokenut metässä kulukija onnii..huh huh...on siinä mummolla ollu hätä, että missee se ukki kuleksii. Vuan onneks on nuo jottii kapulat keksineet. Siitä kun paenaa jottaen nappuloo niin se soepi sitte toesessa kapulassa. Jaa, se on kännykkä, selitti emäntä...niin, se ol kuulemma aattana löötämmään sen ukin...eekä kannata yksin männä mehtään hortoelemmaan...




Eokko tuntu mutisevan, että ee kaet se oo ihme, jos metässä suattaa vaekka eksyä, jos vuan silimät kiiluen tuijottaa niitä marjoja muassa ja kulukoo marjalta toeselle niin ee tiijä yhtään, missä on mänössä.






Mökkipihalla on turvallista olla...tiällä on paljo apinoita...ei ku apiloita ....






Nyt suapi lenkkeelyt tälle päevälle olla ja keskityn piätehtäävään...kerjeemisseen ...ee ku tarkkaavaesuuteen....ukki tekköö ruokoo ja se haesoo hyvältä..jos siltä joku natunen sattuu tipahtammaan lattialle niin minä poeka se hoejan homman kottiin eli nappoon suuhun.

Ee muuta, ku, että hee vuan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav...

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.