Siirry pääsisältöön

Aapo-koira käy kävelyllä


Tässä Aapo tuas terve. Aattelin käävä pikkisen pihalla haestelemassa ja ihmettelemässä, että mittee siellä näkkyy ja onko mittää ootoo vae onko kaekki paekallaan niin ku pittääkii.







Tiällä mökillä aenakkii näkkyy kuistin vierellä kukkivan isot valakeet kukat, pionit. Toeset on vasta nupullaan, vaaleen punaset niistä kuulemma tulloo, sano emäntä.







Tuoksuvatukkoo on joka paekassa ja onhan se ihan soma sekkii. Eokko ja sen sisko siunaeloovat kyllä sen tiimoelta, että ee saes levitä niin paljo ja leekkelöövät sitä puskoo ahkerasti kevväesin, mutta näkkyy tuo silti noosevan topakasti ja kukkiikii ihan kiusallaan varmaan.






Kävin ihan rannallakkii käpäliä kastelemassa. Meleko pilivistä on siä ollu nyt. Se on hyvä, eepähän oo niin kuuma näessä karvoissa ollessa.




Rannassa ja vähän siellä sun tiällä on spireata. Siinä on nätti kukka.





Kään minä vielä toesellakkii mökillä paekkoja tarkastelemassa. Siellä on vähemmän hienouksia, mutta siellä onkii semmonen vanaha mehtätila, mikä suapi olla ihan semmosena, luonnon muovoomana. Siellä on paljo hajuja...






Aeka lähellä on mehevän näkösiä marjoja, lakkoja. Tiällä pitäs olla ihan hipi hiljoo, etteevät löövä eokon ja ukon lakkapaekkoo...toeset kuulemma vahtiivat pyssyihin kansa paekkojaan . Jotkut oovat tuoneet tänne poemijoeta meleko kaakoo ja ne oovat repineet juurineen nuita lakkoja...ee nii sua poemia marjoja. Eehän ne sitte kasva uuvestaan ja männöö hyvät marjapaekat piloille....ee ihme, että vahtiivat paekkoja niin tarkkaan. Suolla nuita kasvaa...






Pieniä pampuloitakii ol jo. Ne on mustikoeta. Niitäkii voepi syyvä ja niistä suapi eokko hyvän piirakan.




Suolla voepi olla lätteeköetä. Niihin suattaa vaekka upota ja hukkua. Pittää olla tarkkana ja oekeestaan pitäs panna piällesä jottaen näkyvee metässä liikkuessa. Vaekkapa huomiota herättävät liivit..ee kuitenkaan eokon rintaliiviä,, vuan semmoset isommat....ol kuulemma iso-ukki meenanna eksyä, vaekka kokenut metässä kulukija onnii..huh huh...on siinä mummolla ollu hätä, että missee se ukki kuleksii. Vuan onneks on nuo jottii kapulat keksineet. Siitä kun paenaa jottaen nappuloo niin se soepi sitte toesessa kapulassa. Jaa, se on kännykkä, selitti emäntä...niin, se ol kuulemma aattana löötämmään sen ukin...eekä kannata yksin männä mehtään hortoelemmaan...




Eokko tuntu mutisevan, että ee kaet se oo ihme, jos metässä suattaa vaekka eksyä, jos vuan silimät kiiluen tuijottaa niitä marjoja muassa ja kulukoo marjalta toeselle niin ee tiijä yhtään, missä on mänössä.






Mökkipihalla on turvallista olla...tiällä on paljo apinoita...ei ku apiloita ....






Nyt suapi lenkkeelyt tälle päevälle olla ja keskityn piätehtäävään...kerjeemisseen ...ee ku tarkkaavaesuuteen....ukki tekköö ruokoo ja se haesoo hyvältä..jos siltä joku natunen sattuu tipahtammaan lattialle niin minä poeka se hoejan homman kottiin eli nappoon suuhun.

Ee muuta, ku, että hee vuan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...