Keskeneräsiä töetä on emännällä jonnii verran, että voes vaekka aatella, että emännällä on niin sanotusti " monta raatoo tulessa " ja oekeestaan tämän emännän tappaaksessa tällä hetkellä voes aatella, että eokolla on " monta puikkoo tulessa ". Jokkii " neoloosi " on kuulemma iskenä. Puikot vuan viuhuu, kun neoloo niin ahkeraan jottaen. Semmonen pien pehmee pallero on ja siitä irtoo piiiitkä langan luikero ja siitä luikerosta syntyy jottaen silimukoeta...se on sitä neulomista, sanoi emäntä.
On niin iiiiihanan värinen langansuikero kuulemma. SE on roosan värinen ja siitä pitäs tulla pienelle ihmisen pennulle myssy piähän. Ne tarvihtoo semmosia, kun niillä ee oo karvoja, niin ku meekäläisellä on vaekka muille jakkoo. Lattiallekii karisoo enimmät...kuulemma. Tuohon myssyyn tulloo vielä pupun korvat. Aatella, että ne tahtoo semmosia. Pitäskö laenata omia korvaläppiä välillä, oes mahottoman lämpimät kyllä.
Hohhoejaa, kyllä ramasoo. Eokon kanssa käätiin pitemmällä lenkillä ja ihan tuntuu nenän varressa semmoselta kutinalta, että suattaa sattoo vettä tae suattaa olla satamattakii...
Emäntä on sanonu, että keskeneräsiä töetä ee voe arvostella ja että keskeneräsyys on vuan joskus hyväksyttävä. Sille ee kuulemma voe mitään. Ilimeisesti eokon puutarhakkii on vielä kesken, kun ee sille voe mittään...kuulemma varsinnii puutarhurin on hyväksyttävä keskeneräsyys. Niin, no pittäähän niitten taemien antoo kasvoo ja ee ne heti oo isoja ja pörhäkän näkösiä, että kaet siinä jokkii tottuuven siemen sitten on.
Kuulemma käsitöessäkii välillä vuan töksähtää ja ee inspiraatiota oo ja välillä ee oo aekookaan vaekka kuinka haluais tehhä ja mynkätä kankaita ja lankoja. Näkkyy olevan rankkoo välillä ihmisen elämä ja välillä se on tuas haaskoo ja niin makkeeta.
Siinä se on varsinaenen ikkuisuusprojekti. Vaaleenpunasesta matonkutteesta pitäs tulla rahille uus piälynen. Onneks tuon rahin omistaja on tottuna oottelemmaan vaekka vuojennii ennen kun suap nuita uusia tekeleitä eokolta. Virkkoominen paksusta kutteesta viep voemia ja tekköö eokolle heleposti piänsärkyä , jos liikoo innostuu veevoomaan tuolla virkkuukookulla. Pitäs osata kuulemma tehhä vuan vähän kerrallaan, mutta kokemuksesta tiijän, että meijän emännällä lähtöö joskus lapasesta nuokii hommat, eli karkoo mopo käsistä eli tekköö liikoo kaekkee.
Niin ja tuo kissakii on innostunu nuista lankasuikeroista, että ossookii häeritä eokkoo käpälillään koko ajan, että ee tule mittään tekemisistä.
" Do what you love ", nii juu, semmosta ku se aena oessii, että saes tehhä vuan sitä mistä tykkee eniten, vuan ee se mää niin. On kaekenmualiman velevollisuuksia käävä töessäkii välillä, että suapi pötyä pöötään eli ruokoo meekäläiselle.Sitte töihin jäläkeen ee aena jaksa...rojahtaa vuan sohvalle pitkäkseen ja simahtaa.
Emäntä karkas ukkosa kansa Porvooseen käämään ja het ol silimät kiiluen männy lankakaappaan. Ol pussillinen lankapalleroeta tuliaesena ja niistä aiko neuloo pontson itelleesä. Aeka kaavan on tuotakii väsännä, että mahtaako valamistua ollenkaan...kysyn vuan. Kohta on kesä ohi , että taetaa jootua vasta ens kesäks. Vuan jos oekeen vikkelään puikkojaan heeluttelloo niin ee sitä tiijä vaekka saes tänäkii kesänä jo sitä pittee piälläsä. Aeka erikoesia loemia hommoovat itelleesä nuo immeiset.
Minä poeka otan rennosti tämän elämän. Välillä kään haakkumassa toeset koerat tiehesä ja sitte tuas jatkan unia. krooh... pyyh...
Hei sinä suloinen ja tarkkaavainen poeka siellä! Jatka samaan malliin, hyvää työtä teet <3 t. coton de tulear-poitsun emäntä
VastaaPoista