Siirry pääsisältöön

" Silmät auki, jalat alle ja anna palaa "


Sateen jälkeen hyökkäsimme joukolla ulos ikuistamaan vesipisaroita
Mahtavaa. Valokuvauskurssi aivan kotinurkilla.Kyllähän sinne piti päästä. Käsityöläisen on hyvä osata kuvata omia töitään eli ei muuta kuin rohkeasti kuvaamaan.

Sään armoilla, mutta onnellisina, koikkelehdimme opettajamme perässä, kuin majakka ja perävaunut.
Opinkin, että kunnon varusteet säänmukaisesti pitää olla ja muutenkin valokuvauksessa on oltava malttia ja ennakointia. Katsele ympärillesi, etsi uusia kuvakulmia. Tosiaan, kameran voi vaikka laskea maahan ettei itse tarvitse välttämättä maata rähmällään. Antaa kameran hoitaa hommansa.
Käden voi nostaa korkealle ilmaan ja kuvata sieltä, taas tulee aivan uusi kuvakulma, mahtavaa.

Uusin oivallus kuvaamiseen liittyen oli, että samasta kohteesta voi ottaa rauhassa useammankin kuvan ja peräti painaa napin pohjaan ja " tykittää " sarjatulta, ehkäpä niistä sadasta muutama onnistuu.

Asetelma Kappelissa.


Ota askel taaksepäin tai sivulle ja ta daa..taas uusi kulma. Nerokasta.



Ikkunamaalaus.


Maisemakuvaus sateisella säällä osoittautua varsin haastavaksi, samoin kuin hämärästä sisätilasta ulos siirtyminen. Siinäkin ennakointia ja malttia säätää kamera rauhassa valmiiksi.
Valokuvaus on mielekästä. Itseasiassa ei ole väärää kuvaa. Jos joku kuva meni vähän vinksin vonksin, voi sen hyvällä tuurilla pelastaa , liian pimeän kuvan voi kirkastaa ja ainahan voi sanoa, että tästä tulikin taidetta :).

Kurssin jälkeen tulikin kuvattua pihan melkein kaikki sinivuokotkin ohimennen...ja tullessa krookukset ja puron solinat. Ainahan nämä harrastukset lähtevät ns. lapasesta, mutta ei se mitään, niin sitä oppii, tekemällä.

Pitäisi keksiä uusia kuvakulmia ja nerokkaita asetelmia käsitöiden kuvaamista varten ja ehkä ostaa pitempi " putki " kameraan, mutta kaikki aikanaan.

" Henkilökohtainen kovalevyni " alkaa olla tältä viikonlopulta täynnä ( lainaus erään kurssilaisen suusta ). Siirryn takavasemmalle ja vedän peiton korviin ja nukun sikeästi aamuun asti.









Maalaismaisemaa

Kommentit

  1. Vau, onpa hienoja kuvia. Jos haluat niin voit, laittaa tilaukse tuonne minun banneripajaan. ---> http://jennynkisajaratsastusblogi.blogspot.fi/ht Niin täytät siellä olevan kaavakeen, niin voin alkaa miettiä sulle sitöä banneria. Lähetä mulle vaikka S-postissa, vaikka 5 kuvaa mitä olet ajatellut siihen. Tää sun blogi vaikuttaa todella kivalta ja toi "koikkelehdimme opettajamme perässä, kuin majakka ja perävaunut." antoi mulle hyvät iltanaurut, kiitos siitä. :)

    VastaaPoista
  2. Kuvat on kauniita ja kuvaaja selvästi innostunut hommasta...siis kummastakin :D

    VastaaPoista
  3. Sinä teet asiat hyvässä järjestyksessä - toisin kuin minä ;) Eli menit valokuvauskurssille heti blogin aloittamisen alkutaipaleella, kun minä kävin kurssin vasta noin kuuden vuoden päästä ja kun muutenkin kirjoittelen nykyään harvemmin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Aapo-koira miettii emäntänsä keskeneräisten töiden kohtaloita

Keskeneräsiä töetä on emännällä jonnii verran, että voes vaekka aatella, että emännällä on niin sanotusti " monta raatoo tulessa " ja oekeestaan tämän emännän tappaaksessa tällä hetkellä voes aatella, että eokolla on " monta puikkoo tulessa ". Jokkii " neoloosi " on kuulemma iskenä. Puikot vuan viuhuu, kun neoloo niin ahkeraan jottaen. Semmonen pien pehmee pallero on ja siitä irtoo piiiitkä langan luikero ja siitä luikerosta syntyy jottaen silimukoeta...se on sitä neulomista, sanoi emäntä. On niin iiiiihanan värinen langansuikero kuulemma. SE on roosan värinen ja siitä pitäs tulla pienelle ihmisen pennulle myssy piähän. Ne tarvihtoo semmosia, kun niillä ee oo karvoja, niin ku meekäläisellä on vaekka muille jakkoo. Lattiallekii karisoo enimmät...kuulemma. Tuohon myssyyn tulloo vielä pupun korvat. Aatella, että ne tahtoo semmosia. Pitäskö laenata omia korvaläppiä välillä, oes mahottoman lämpimät kyllä. Hohhoejaa, kyllä ramas...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...