Aloittamisen vaikeus, huokauksia ja vääntelehtimistä tuolilla. Katse harhailee pitkin keittiötä ja ajatukset valtaavat mielen, kunnes kuulen mieheni äänen : " Voi että, roskakori on taas täynnä " ja havahdun todellisuuteen. Tällähän minä voisin tämän blogin aloittaa. Kiitän miestäni ja mies vie roskat ulos. Minulla on kiltti ja huomaavainen mies.
Pääni on täynnä ideoita ja haaveita, jotka eivät ehkä koskaan toteudu, mutta aina voi yrittää ja sitä paitsi, haaveilu on halpaa :). Siitä mieheni saattaa olla toista mieltä, nimittäin eilen hän nauraen totesi minun tulevan" kalliiksi "....ai kuinka niin, jos minulla on elämäni tilaisuus hankkia itselleni kauan haaveilemani isompi harmonikka, niin ilman muuta säntään innosta puhkuen tuon ihanaisen aarteen luo ja tuon sen kotiin, mutta ei siitä harmonikasta sen enempää. Kyllä minä olen sillä jo vähän soitellutkin ja tunneilla käynyt.
" Minä olen aina haaveillut..." Käytän usein tuota lausetta, ihan huomaamattani. En tajunnutkaan tuota ennen, kuin kuulin sen mieheni suusta. Taas minä havahduin....taidankin olla aikamoinen haaveilija tai sitten äärimmäisen ovela, saadakseni sen mitä haluan. Ehkä, mutta tuo lause lipsahtaa usein suustani mitä erilaisimpien asioiden yhteydessä.
Suurin haaveeni on ollut käsityöläisyys ja kättentöillä itsensä elättäminen. Olen jo kaksi kertaa yrittänyt ja ikäväkseni todennut, että ei se elätä. Paljon luomisen tuskaa, ideariihiä, paperikori täynnä rutisteltuja ruutupaperin paloja täynnä luonnoksia ja piirroksia, mutta siinä se työn suola onkin, se suunnittelu ja kun tajuan keksineeni ratkaisun niin- ah sitä tunnetta, kun kädet vapisten etsin komeroistani tarvittavat materiaalit ja ryhdyn hommiin. Ja ainahan se lähtee lapasesta. Uusia töitä vaan syntyy, niitä vain putkahtelee. En mahda sille mitään, kunnes olen tehnyt niitä kylliksi ja voi olla, etten tee niitä enää koskaan enempää. Se jokin oli siitä jo mennyt, kunnes saan uuden idean...
Tervetuloa Omataito-Handun maailmaan.
Pääni on täynnä ideoita ja haaveita, jotka eivät ehkä koskaan toteudu, mutta aina voi yrittää ja sitä paitsi, haaveilu on halpaa :). Siitä mieheni saattaa olla toista mieltä, nimittäin eilen hän nauraen totesi minun tulevan" kalliiksi "....ai kuinka niin, jos minulla on elämäni tilaisuus hankkia itselleni kauan haaveilemani isompi harmonikka, niin ilman muuta säntään innosta puhkuen tuon ihanaisen aarteen luo ja tuon sen kotiin, mutta ei siitä harmonikasta sen enempää. Kyllä minä olen sillä jo vähän soitellutkin ja tunneilla käynyt.
" Minä olen aina haaveillut..." Käytän usein tuota lausetta, ihan huomaamattani. En tajunnutkaan tuota ennen, kuin kuulin sen mieheni suusta. Taas minä havahduin....taidankin olla aikamoinen haaveilija tai sitten äärimmäisen ovela, saadakseni sen mitä haluan. Ehkä, mutta tuo lause lipsahtaa usein suustani mitä erilaisimpien asioiden yhteydessä.
Suurin haaveeni on ollut käsityöläisyys ja kättentöillä itsensä elättäminen. Olen jo kaksi kertaa yrittänyt ja ikäväkseni todennut, että ei se elätä. Paljon luomisen tuskaa, ideariihiä, paperikori täynnä rutisteltuja ruutupaperin paloja täynnä luonnoksia ja piirroksia, mutta siinä se työn suola onkin, se suunnittelu ja kun tajuan keksineeni ratkaisun niin- ah sitä tunnetta, kun kädet vapisten etsin komeroistani tarvittavat materiaalit ja ryhdyn hommiin. Ja ainahan se lähtee lapasesta. Uusia töitä vaan syntyy, niitä vain putkahtelee. En mahda sille mitään, kunnes olen tehnyt niitä kylliksi ja voi olla, etten tee niitä enää koskaan enempää. Se jokin oli siitä jo mennyt, kunnes saan uuden idean...
 |
| " Do what you love " -tyynyt työhuoneessani. |
Tervetuloa Omataito-Handun maailmaan.
Onnittelut ensimmäisestä julkaisusta ja tervetuloa blogimaailmaan :)
VastaaPoistaHaaveilu on tosiaan halpaa huvia, kun mielestäni niiden haaveiden ei välttämättä tarvitse milloinkaan toteutua.
Ihanaa Urpuli ❤ tästä tulee hieno blogi!
VastaaPoistaPaljon iloa ja onnea blogist ja samlla jat iloa ja onnea meille muillekin 😍😍
VastaaPoista