" Langat vievät välillä mennessään..."

Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kesä...Huhtikuuta jo eletään ja lunta viskoo...
Olin ajatellut säästää virkkaus ja neulejutut suosiolla syksymmäksi, mutta tuli niin talvinen olo katsoessani olohuoneen ikkunasta ulos, että voinen sivuta nyt tätä aihetta.

virkatut lapaset

Minä en kovin hirveästi neulo vaan virkkailen mieluummin, sillä virkatessa ei hartiani mene niin juntturaan kuin neuloessa. Meillä päin on aina puhuttu neulomisesta, jossain päin Suomea kudotaan lapasia ja sukkia, minä neulon ...Ihastuin Suomenlampaan villaan, virkkasin paksusta langasta lapaset ja sitten " pörrötin " ne harjaamalla. Erittäin ihana villalanka, ei kutita  ja todella lämpimät kädessä. Löysin tuota kotimaista lankaa Mikkelistä, Pirtinkehräämöstä.

Mattojakin olen virkannut matonkuteesta ja tossuja. Mattoja olisi  ihan kiva tehdä enemmänkin, mutta se on minulle raskasta puuhaa. Siinä jos missä menee hartiat jumiin ellei muista pitää taukoja. Minulle on vaikeaa pysyä kohtuudessa...uppoudun täysillä ja annan langan viedä ja sitten virkkaan itseni kipeäksi. Yritän opetella pysymään kohtuudessa...

Saunatossut, matonkuteesta.

Tossuja matonkuteesta, Lankava Oy

Mauno-kissalle maistui uni maton päällä.

Nalle-langasta tossut.

Nalle-langasta tossut

Virkkaaminen koukuttaa ja rentouttaa. Ei stressi paina, kun virkkaa eikä olo sellaista oloa, että aika menisi hukkaan, jos vain tuijottaisi televisiota...paheensa kullakin :D .

lisää tossuja

Väreistä saa voimaa. En jaksa montaa samanväristä tossua vääntää...maailma on värejä pullollaan. Käytetään niitä. Värit tuovat iloa ja hyvää mieltä :D. Tai niin ainakin luulin...nimittäin neuloin äidilleni " hypistelymuhvin ". Virkkasin siihen ruusuja ja ompelin nappeja hypisteltäväksi ja sisäpuolellekin virkkasin erilaisia pintoja, mitä olisi ehkä mukava sormin tunnustella. Väärin, äitini kyllä ihailee hänen mielestään taitavaa käsityötä ja ilmeisesti pitää kukista. Sisareni oli koettanut kerran rauhoitella äitiä tuomalla muhvin syliin niin äitini oli silmät leiskuen tuijottanut sisartani ja mäiskäyttänyt muhvilla pöytään...että häntä ei tällaisilla lapsellisilla tempuilla huijata...ehkä sitten joskus myöhemmin se tulee oikeaankin käyttöön....mutta yritin parhaani. Olin kuullut, että muistisairaat rauhoittuisivat , kun saisivat levottomille sormilleen tekemistä ja samalla katseltavaa.Arvelin, että nyt, tässä se on hyödyllinen tuota ja mieleinen tehtävä, tällä minä valloitan maailman...pieleen meni sekin arvelu, mutta yritystä minulla kyllä aina löytyy ja ideoita vaikka muille jakaa. Kokeilen edelleen sitkeästi kaikenlaista, ehkä minua joskus onnistaakin.

Hypistelymuhvi äidilleni