Unnuvilla

Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kesä...Huhtikuuta jo eletään ja lunta viskoo... Olin ajatellut säästää virkkaus ja neulejutut suosiolla syksymmäksi, mutta tuli niin talvinen olo katsoessani olohuoneen ikkunasta ulos, että voinen sivuta nyt tätä aihetta. virkatut lapaset Minä en kovin hirveästi neulo vaan virkkailen mieluummin, sillä virkatessa ei hartiani mene niin juntturaan kuin neuloessa. Meillä päin on aina puhuttu neulomisesta, jossain päin Suomea kudotaan lapasia ja sukkia, minä neulon ...Ihastuin Suomenlampaan villaan, virkkasin paksusta langasta lapaset ja sitten " pörrötin " ne harjaamalla. Erittäin ihana villalanka, ei kutita  ja todella lämpimät kädessä. Löysin tuota kotimaista lankaa Mikkelistä, Pirtinkehräämöstä. Mattojakin olen virkannut matonkuteesta ja tossuja. Mattoja olisi  ihan kiva tehdä enemmänkin, mutta se on minulle raskasta puuhaa. Siinä jos missä menee hartiat jumiin ellei muista pitää taukoja. Minulle on vaikeaa pysyä ...

Puunapista se lähti, maalausvimma.Keräilen jääkaappimagneetteja ja maalasin puunapille miniatyyri maisemia ja kukkasia. Mietin, että mikä olisi isompi käyttöesine ja samalla kaunis. Tietysti seinäkello. Muistan maalanneeni  ja numeroineeni yli sata kelloa ja pärekorit olivat myös mieluisaa puuhaa. Kelloista minulla ei ole kuvaa, mutta joitakin koreja onneksi valokuvasin. naivistisia maisemia, pikku-mökit saarella Pikku-mökit maaseudulla Kesäiset mansikat Kissankellot ja ampparit Puunkantokori Kettu-korit Naivistisen iloiset kissat Korinmaalauksessa on tärkeää löytää laadukkaat korit ja maalaaminen epätasaiselle pinnalle on haastavaa.Hyvät ja laadukkaat siveltimet ja maalit takaavat myös paremman lopputuloksen. Kissankellot olivat " tavaramerkkini " , niitä maalasin kaikille puuesineille, kuten voiveitsiin, kahvimittoihin, kelloihin, koreihin ja kirstuihin. Kissankellot ja orvokit ovatkin ihania maalattavia hentoinen varsineen ja nuokku...

Eräänä jouluna sain lahjaksi Tilda-kirjan, " Sisusta Tildan tapaan ", ja se oli menoa. Ensimmäinen enkeli oli ommeltava jo samana iltana, niinpä muistan kaivelleeni komeron perukoilta kankaiden jämiä ja löysinkin kovan tonkimisen jälkeen palasen ihon-väristä kangasta . Olin piirtänyt kaavat aiemmin valmiiksi ja innokkaasti ompelin ensimmäisen enkelini. Ilman näitä ihania kirjoja en osaisi ommella. Näissä on selkeät ohjeet ja kaavat, joiden avulla on helppo ommella surauttaa nukkeja tai muita koriste-esineitä. Ensimmäinen enkeli, iloinen prinsessa. Tekemisen riemu oli suuri ja nälkä kasvoi. Halusinkin jo melko pian suunnitella omanlaisia nukkeja. Silloin syntyivät omat enkelit  ja pian aloin ommella torkkupeittoja, saunatyynyjä ja aivan kaikkea mitä vain keksinkin. Pyöräytin linnun kaavat. Suunnittelin frakin ja silinterihatun virkkasin langanjämistä. Ylioppilas-lintu sai päähänsä tietysti oman ylioppilaslakin. Pariskuntiakin tuli tehtyä...

Sateen jälkeen hyökkäsimme joukolla ulos ikuistamaan vesipisaroita Mahtavaa. Valokuvauskurssi aivan kotinurkilla.Kyllähän sinne piti päästä. Käsityöläisen on hyvä osata kuvata omia töitään eli ei muuta kuin rohkeasti kuvaamaan. Sään armoilla, mutta onnellisina, koikkelehdimme opettajamme perässä, kuin majakka ja perävaunut. Opinkin, että kunnon varusteet säänmukaisesti pitää olla ja muutenkin valokuvauksessa on oltava malttia ja ennakointia. Katsele ympärillesi, etsi uusia kuvakulmia. Tosiaan, kameran voi vaikka laskea maahan ettei itse tarvitse välttämättä maata rähmällään. Antaa kameran hoitaa hommansa. Käden voi nostaa korkealle ilmaan ja kuvata sieltä, taas tulee aivan uusi kuvakulma, mahtavaa. Uusin oivallus kuvaamiseen liittyen oli, että samasta kohteesta voi ottaa rauhassa useammankin kuvan ja peräti painaa napin pohjaan ja " tykittää " sarjatulta, ehkäpä niistä sadasta muutama onnistuu. Asetelma Kappelissa. Ota askel taaksepäin tai sivu...

Aloittamisen vaikeus, huokauksia ja vääntelehtimistä tuolilla. Katse harhailee pitkin keittiötä ja ajatukset valtaavat mielen, kunnes kuulen mieheni äänen : " Voi että, roskakori on taas täynnä " ja havahdun todellisuuteen. Tällähän minä voisin tämän blogin aloittaa. Kiitän miestäni ja mies vie roskat ulos. Minulla on kiltti ja huomaavainen mies. Pääni on täynnä ideoita ja haaveita, jotka eivät ehkä koskaan toteudu, mutta aina voi yrittää ja sitä paitsi, haaveilu on halpaa :). Siitä mieheni saattaa olla toista mieltä, nimittäin eilen hän nauraen totesi minun tulevan" kalliiksi "....ai kuinka niin, jos minulla on elämäni tilaisuus hankkia itselleni kauan haaveilemani isompi harmonikka, niin ilman muuta  säntään  innosta puhkuen tuon ihanaisen aarteen luo ja tuon sen kotiin, mutta ei siitä harmonikasta sen enempää. Kyllä minä olen sillä jo vähän soitellutkin ja tunneilla käynyt. " Minä olen aina haaveillut..." Käytän usein tuota lausetta, ihan huomaa...