Unnuvilla

Niin se on, ettei keskeneräistä työtä saa arvostella. Meinasi jo uskoa loppua neuloessani uusinta myssyä, mutta suomalaisella sisulla väkisin väänsin valmiiksi. Päättelinkin rohkeasti kaikki langat. Ajattelin ettei sitä tarvitse purkaa. Teen sitten vaikka vauva-nukelle potkuhousut tästä , jos ei muuta... Mutta niin vain tuli valmiiksi ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Olen jo aiemmin neulonut vauvan koossa pupu-myssyn ja teki mieli kokeilla vähän isompaa ... Korvista voisi tehdä pidemmätkin, mutta nämä töpö-korvat ovat ihan hauskat. Pyörivät sitten tuulen tuivertaessa minne sattuu tai voisihan ne ehkä ommella parilla pistolla johonkin asentoon, mutta luulen, että syksyinen tai talvinen viima tekee tepposet ja heilauttavat korvat välillä taakse tai eteen... Hauska hattu tuli. Ja tietenkin ahkerat apulaiset seurasivat eukkonsa touhuja, kuten aina ennenkin....eli kissa ja koira... Alpakka-langasta pupu-myssy Aapo-koira seurasi tarkkana eukkonsa neulomista... ...

Olen viime aikoina opetellut neulomaan vähän sitä sun tätä. Keväällä innostuin vauvansukista ja tulipahan neulottua itsellekin sopivat sukat. Seuraavaksi hurahdin lapasiin ja niitä neuloessa keksin virkata koristeet niihin. Tottahan toki piti vielä pipokin saada. Vauvan myssyjä olenkin jo neuloskellut aiemmin. Niissä on pupun korvat, mutta nyt virkkasin koristeen. Lankana olen käyttänyt eniten alpakka-lankaa, koska se on niin laadukasta ja ihanan pehmeää. Alpakka sopii herkkähipiäisille mainiosti, sillä se ei allergisoi. Alpakka tuntuu pehmeältä ja on taivaallisen ihanaa neuloa siitä...ihanan pumpulimaista villaa... sininen unelma....ihanan pehmeä ja lämmin pipo Virkattu ötökkä koristeeksi lapasiin tai pipoihin tai ihan mihin vain. ihanan ylellinen alpakka-lanka sopii vauvojen myssyihin  pienokaiselle luksus myssyt...ihanan pehmeät, tietysti alpakkaa... Omaan käyttöön alpakka-langasta pipo Omaan pipoon käytin kaksinkertaista D...

Opettelin neulomaan lapaset ja onneksi olin ostanut myös roosat langat. Olisihan minun pitänyt arvata, että eräs ystäväni omii heti ne roosat....Hän on pinkin ja mustan ystävä ja hänellä on musta Myy-kissa. Tietenkin hänen piti saada roosat lapaset mustalla kissan päällä. En ole oikein varma, että ovatko nämä edes kissan näköiset, mutta aika veikeät tuli. Olen monesti miettinyt,että onkohan minulla kauhea piilokarsastus, kun aina menee vinksin vonksin.. En saa mitään luotisuoraan, mutta ehkäpä näissä lapasissa se ei haitanne vaan tuo lisää ilmeikkyyttä kissojen ilmeisiin ja kaiken lisäksi, en onnistu tekemään täysin identtistä paria, mutta haitanneeko tuokaan mitään. Näillähän on itseasiassa aika hauska pelleillä. Näillä voisi esittää vaikka nukketeatteria...... Merinovillasta ja langan jämistä voi loihtia kaikenlaista. Tällä kertaa tuli kissalapaset....mitähän seuraavaksi...hmmm...taisi lähteä taas lapasesta....

Ihan pöllöt lapaset tuli Neuloin harmaat peruslapaset ja siinä jo neuloessa alkoi ideoita syntymään sen verran tiuhaan, että oli ihan pakko " pilata " nämä kauniit lapaset. Minä en osaa kirjoneuletta, ainakaan vielä, joten minun keinoni koristella tai tuunata on virkkaaminen. Se on jotenkin helppoa ja luontaista minulle. Olen virkannut pöllö-juttuja aiemminkin, mutta nyt pöllöt tulivat käyttökelpoiseen lapaseen eikä mihinkään turhakkeeseen, kuten tuoksupusseihin. Innostuin aiemmin alkuvuodesta virkkailemaan kymmeniä tuoksupusseja, jotka vieläkin etsivät kotejaan....Ei siis syntynyt niistä mitään hittituotetta. En kyllä ole niitä pahemmin markkinoinutkaan. Odottelen innokkaita ostajia ilmestyvän oven taakse...ehkä turhaan...hohhoijaa... Nyt olen kuitenkin iloinen, että osaan neuloa sekä villasukat että lapaset ja vauvan myssyjäkin. Ne eivät ole mitään turhakkeita vaan hyödyllisiä käytettäviä tekstiilejä. vuosia sitten maalaamani jääkaappimagneetti Id...

Harmaat peruslapaset merinovilla-langasta Kesällä opettelin neulomaan villasukat ja nyt syksymmällä opiskelin lapasten tekoa. Olin jo hyvissä ajoin  saanut kaupasta käsiini Novitan lehden, missä neuvottiin peruslapasen neulominen. Sillä ohjeella olikin todella helppo opetella. Keskiaukeamalla on selkeät kuvat vaiheittain ja ohjeet. Jopa aloittelijakin voi sen perusteella oppia uutta, niin kuin minäkin. Siitä se alkaa...ensin varsi  Langan valitseminen toki mietitytti. Kävin ohi mennessäni lankakaupassa ja kyselin sieltä. Valitsin vaikean valinnan jälkeen, sillä lankoja oli paljon ja kaikki olisin tietenkin halunnut ostaa, mutta budjettini oli rajallinen, joten sekin tuotti harmaita hiuksia. Sain lopulta päätettyä, mitä lankaa käyttäisin. Merino Extrafine...tai jotain sinne päin ja tämä kiva lankakauppa on Nummelassa, Silkkitie oy. Väriksi valitsin turvallisen harmaan ja roosan. Tuttu rouva kerran vihjaisi, että neliskanttiset puikot olisivat hyvät ja ost...

Kreetalla katseeni osui ensimmäiseksi kissaan, joka nukkua mötkötti ravintolan tuolilla. Sitten kissat seurasivat koko reissumme ajan milloin missäkin nököttämässä. Autojen alla, katolla kiipeilemässä, kivenlohkareen suojassa tai varjoissa iltojen hämärässä. Ystävälliset Kreetalaiset laittoivat kissoille raksuja ja vettä, mutta silti kujakatin elämä taitaa olla jokapäiväistä taistelua vaikka aika laiskanoloisesti makoilivatkin. Silloin tällöin kuulin melkoisia rääkäisyjä, ilmeisesti reviiritappelujen aiheuttamia ääniä... Kalastajan vene saapui satamaan. Se lienee kissoistakin mieluinen näkymä. En voinut olla kuvaamatta pieniä yksityiskohtia rantaravintoloiden sisustuksista. Pieniä ideoita kierrätysmateriaaleista. Kapeille kujille oli mahdutettu ravintolan tuolit ja pöydät ja, jos tarkkaan kurkisteli, niin saattoipa siellä nähdä muutaman kissanpennunkin emonsa kanssa...tai ison kollin... Aurinkokissa...olin kerrankin härski turisti ja räpsäy...

Pitääkö aina suorittaa ja saada aikaiseksi jotakin hyödyllistä? Ei pidä, ainakaan minun mielestäni. Seuraan kateellisena sivusta ihmisiä , jotka hyörältävät paikasta toiseen ja heillä on minuuttiaikataulu luotuna päivälle ja he saavat aikaiseksi vaikka mitä yhden päivän aikana. Minulle tulee tunne, etten ole tarpeeksi hyvä ja riittävä, kun useinkin lauantaisin en saa mitään aikaiseksi. Minä vain olen tai teen käsitöitä. Käsitöiden teostakin voi saada aikaiseksi huonon omantunnon, kun ei ole siivoamassa tai ei käy kaupassa, ei rapsuta pihamaalla syksyn värjäämiä lehtiä nurmikolta tai ei laita edes pyykkiä koneeseen ja niin edelleen...lista on loputon. Minä tarvitsen taukoa kaikesta. Minun kroppani ei vain jaksa aina. En ole ihmiskone. Olen elävä olento, joka hengittää...ainakin toistaiseksi ja näkee nälkää... Tärkeitä tekemisiä, kuten kaupassa käyntiä, voin siirrellä tekemällä jotain muuta vielä tärkeämpää, kuten kirjoittaa tätä blogia. Tälläkin hetkellä nälkä kurnii vatsassa ja kai...