Kreetalla katseeni osui ensimmäiseksi kissaan, joka nukkua mötkötti ravintolan tuolilla. Sitten kissat seurasivat koko reissumme ajan milloin missäkin nököttämässä. Autojen alla, katolla kiipeilemässä, kivenlohkareen suojassa tai varjoissa iltojen hämärässä.
Ystävälliset Kreetalaiset laittoivat kissoille raksuja ja vettä, mutta silti kujakatin elämä taitaa olla jokapäiväistä taistelua vaikka aika laiskanoloisesti makoilivatkin. Silloin tällöin kuulin melkoisia rääkäisyjä, ilmeisesti reviiritappelujen aiheuttamia ääniä...
Kalastajan vene saapui satamaan. Se lienee kissoistakin mieluinen näkymä.
En voinut olla kuvaamatta pieniä yksityiskohtia rantaravintoloiden sisustuksista. Pieniä ideoita kierrätysmateriaaleista.
Kapeille kujille oli mahdutettu ravintolan tuolit ja pöydät ja, jos tarkkaan kurkisteli, niin saattoipa siellä nähdä muutaman kissanpennunkin emonsa kanssa...tai ison kollin...
Aurinkokissa...olin kerrankin härski turisti ja räpsäytin kuvan ohi kulkiessani erään hotellin aulasta. Työnsin vain käteni oviaukkoon ja äkkiä karkuun...sain kuitenkin mainion kuvan lämmöstä nauttivasta kissasta.
Hauskoja koristeita simpukoista. Oivallista kierrätystä ja kaunista katseltavaa.
Välillä oli ihan mukava istahtaa teelle tai jäätelölle päivän taaperruksen päätteeksi.
Kissaemo poikasensa kanssa erään kerrostalon edustalla.
Sympaattinen kujakatti sivukadulla istuksimassa ja tarkkailemassa.
Kurkistus raunioiden lomasta kaupungille.
Haukotuttaa se välillä kissojakin...
Tarkkana saa olla...
Makoisia unia, suloinen kisumirri.
Välimeren kuohuntaa jäi ikävä. Ehkäpä taas ensi vuonna sinne matkaamme.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!