Siirry pääsisältöön

Alpakka-langasta pipoja



Olen viime aikoina opetellut neulomaan vähän sitä sun tätä. Keväällä innostuin vauvansukista ja tulipahan neulottua itsellekin sopivat sukat. Seuraavaksi hurahdin lapasiin ja niitä neuloessa keksin virkata koristeet niihin. Tottahan toki piti vielä pipokin saada. Vauvan myssyjä olenkin jo neuloskellut aiemmin. Niissä on pupun korvat, mutta nyt virkkasin koristeen.

Lankana olen käyttänyt eniten alpakka-lankaa, koska se on niin laadukasta ja ihanan pehmeää. Alpakka sopii herkkähipiäisille mainiosti, sillä se ei allergisoi. Alpakka tuntuu pehmeältä ja on taivaallisen ihanaa neuloa siitä...ihanan pumpulimaista villaa...


sininen unelma....ihanan pehmeä ja lämmin pipo














Virkattu ötökkä koristeeksi lapasiin tai pipoihin tai ihan mihin vain.

ihanan ylellinen alpakka-lanka sopii vauvojen myssyihin 






pienokaiselle luksus myssyt...ihanan pehmeät, tietysti alpakkaa...




Omaan käyttöön alpakka-langasta pipo


Omaan pipoon käytin kaksinkertaista Dropsin alpakka-lankaa. Kylläpä siitäkin tuli pehmeä ja lämmin pipo. Pipo on ihan peruspipo. Resorin neuloin sen verran pitkäksi, että sen voi kääntää halutessaan korville. Eipä hyytävä tuuli haitannut menoa ulkona. Koristellahan se piti, että siitä tuli omanlainen. Virkkasin ötökän omalla ohjeella.

Kyllä passaa koiran kanssa ulkoilla. Ei palellu nuppi :D.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...