Pitääkö aina suorittaa ja saada aikaiseksi jotakin hyödyllistä? Ei pidä, ainakaan minun mielestäni. Seuraan kateellisena sivusta ihmisiä , jotka hyörältävät paikasta toiseen ja heillä on minuuttiaikataulu luotuna päivälle ja he saavat aikaiseksi vaikka mitä yhden päivän aikana. Minulle tulee tunne, etten ole tarpeeksi hyvä ja riittävä, kun useinkin lauantaisin en saa mitään aikaiseksi. Minä vain olen tai teen käsitöitä. Käsitöiden teostakin voi saada aikaiseksi huonon omantunnon, kun ei ole siivoamassa tai ei käy kaupassa, ei rapsuta pihamaalla syksyn värjäämiä lehtiä nurmikolta tai ei laita edes pyykkiä koneeseen ja niin edelleen...lista on loputon.
Minä tarvitsen taukoa kaikesta. Minun kroppani ei vain jaksa aina. En ole ihmiskone. Olen elävä olento, joka hengittää...ainakin toistaiseksi ja näkee nälkää...
Tärkeitä tekemisiä, kuten kaupassa käyntiä, voin siirrellä tekemällä jotain muuta vielä tärkeämpää, kuten kirjoittaa tätä blogia. Tälläkin hetkellä nälkä kurnii vatsassa ja kaikki teet on jo litkitty ja leivät syöty, mutta en siltikään saa itseäni kauppaan. Mikä ihmeen ongelma tässä kaupassakäynnissä oikein on...olen miettinyt sitä useinkin. Mikä siinä mättää, en ymmärrä. Pitäisi ilmeisesti jo etukäteen edellisenä iltana ohjelmoida itsensä seuraavaan päivään. Kirjoittaa lista paperille tai ajatella ääneen, että sitten kun herään käytän koiran ulkona reippaasti ja porhallan sen jälkeen heti kauppaan. Ei vaan toimi. Minun on saatava löhöillä välillä rauhassa ja useinhan minulla luonto järjestää puolestani pakollisen pysähtymisen eli migreenin. Olenkin miettinyt, että sillä lailla se luonto hoitaa hommiaan, pistää eukon hiljentymään, jos ei muuten sitä ymmärrä tehdä.
Toinen ongelmani on auton tankkaus. Mikä siinäkin mättää. Miten voi olla niin vaikeaa ajaa hurauttaa bensa-asemalle ja laittaa siitä pistoolista bensiiniä auton tankkiin...en ymmärrä tätäkään. Enää ei valitettavasti ole sellaista aivan hurmaavaa palvelua olemassa, että kun kurvaat automobiilillasi bensasäiliön viereen, niin komea nuorukainen pompsahtaa iloisesti tervehtien viereesi ja rupeaa innolla tankkaamaan rouvan auton ja pesaisee vielä siinä sivussa ikkunatkin puhtaaksi. Kävisin mieluusti tällaisessa paikassa, jos sellainen jostakin löytyisi. Tiedän, etten ole ainoa rouva, joka kärsii tästä tankkauskammosta. Tähän puuhaan on aviopuolisot koulutettu. Tutulla rouvalla on tämä erittäin hyvin hoidettu. Auto on aina kiiltävä ja putipuhdas ja tankattuna, mutta minulla ei aivan näin hyvin ole asiat. Minä joudun välillä itse tankkaamaan ja senkin mieluusti aivan viimetingassa. Vielä en onneksi ole jäänyt tielle autoni kanssa...
Lähden liikkeelle jos on aivan pakko tai minulla on suuri hinku. Pitää ilmeisesti kehittää jokin suuri halu, minkä haluaa sieltä kaupasta. On niin monta asiaa, mitä pitää hoitaa, ennen kuin sinne kauppaan lähtee. Naamaansa pitää vähän laitella, että ilkeää pilkistellä kylillä, ettei aivan homssuisena sinne mene. Mitä vaatetta laittaisi päällensä..eihän sieltä kaapista löydy mitään juuri silloin ynnä muita syitä. Tietysti, jos olisi viisas niin kävisi jo loppuviikosta ostamassa suuren määrän evästä kaappeihin,ettei tarvitsisi liikkua minnekään vaan voisi rauhassa puuhailla omiaan. Tätäkään en tietysti saa aikaiseksi, kun en muka jaksa töitten jälkeen liikahtakaan yhtään ylimääräistä. Tässä on oltava jokin syvenpi syy, miksi en saa itseäni ruokaostoksille. Jos olisin asunut kivikaudella, olisin varmaankin nääntynyt nälkään, en nimittäin välitä ruuan laitosta pätkääkään. Tai sitten olisin viekkaudella ja naiseutta hyväksi käyttäen hommannut itselleni uroksen, joka kerää juurakot ja marjat meille kummallekin.Minulla on kyllä hyvin ymmärtäväinen ja kiltti ja huolehtivainen uros kotona...että hyvin on asiat, mutta joskus tämä uros on poissa..töissä tai matkoilla...pitäisi pärjätä omillaan. Ei voi naapurin ukkoa värvätä tilalle..vai voiko?
Voisiko syynä olla mallioppiminen? Muistan nimittäin lapsena ja nuorena käyneeni useasti äidin puolesta kaupassa ja pankissa asioilla. Äitini ei myöskään halunnut töitten jälkeen kylillä juoksennella. Jospa minulle on jäänyt siitä jotenkin epämieluinen tunne. Oliko liikaa vaadittu, että kersa käy kaupassa, jos äiti ei halua? Järkevästi ajatellen ei. Siinähän oppii, miten maailmalla toimitaan ja osaa sitten huolehtia itsestään, mutta silti...ehkä tässä onkin jokin taustalla. Jouduin myöskin viemään aina roskat kamalaan paikkaan. Asuimme näet rivitalossa aivan koulun takana ja roskat vietiin koulun puolelle pannuhuoneeseen. Välillä sieltä näkyi ihan tulenlieskat. Tuttu talonmies siellä usein hääri ja puuhaili. Viskasin äkkiä roskat laatikkoon ja kipitin nopeasti pois pannuhuoneesta. Kaupassahan ei ole pannuhuonetta...mutta ,se , että äiti käski. Oliko se liikaa? Ehkä minulle oli, mutta kuuliaisesti läksin kauppaan ja olihan minulla usein tyttökaveri mukana. Vannoin etten koskaan omassa kodissani veisi roskia mihinkään...enkä kävisi kaupassa...ei sitä en kyllä vannonut. Olisi pitänyt..
Ei tässä selittelyt nyt auta. Kyllä sitä on vain raahattava itsensä kylille. Sentään auto on tankattu...En ihan uskottavasti nyt voi vieritellä minkään lapsuuden traumoihin tätä kaupassa käyntiä...hmm...pitää keksiä jokin parempi syy. Minulla on ansaittu vapaapäivä. Se on se syy. Eli, mitä tästä opin, on , että hoida ruokaostokset ennen vapaapäivää. Ta daa. Siinäpä oiva ratkaisu ongelmaani ja ruikuta ahkerammin miehelle, että autosta taitaa kohta bensa loppua...ehkä tankkiin ilmestyy tippa bensaa...
Hyvä se on välillä miettiä asioita näin syvemmin..vai mitä? Nytkin sain siirrettyä sitä lähtemistä. Kyllä minä vain olen näppärä ja ovela :D. Olen varma, että olisin pärjännyt hyvin luolanaisena...kivikaudellakin.
P.S. Kirjoittaessani en hoksannutkaan, että olinkin viruksen kourissa..eli siitä se velttous sitten enimmäkseen taisi johtua...alilämpöä olikin...en siis ole laiska :D
Minä tarvitsen taukoa kaikesta. Minun kroppani ei vain jaksa aina. En ole ihmiskone. Olen elävä olento, joka hengittää...ainakin toistaiseksi ja näkee nälkää...
Tärkeitä tekemisiä, kuten kaupassa käyntiä, voin siirrellä tekemällä jotain muuta vielä tärkeämpää, kuten kirjoittaa tätä blogia. Tälläkin hetkellä nälkä kurnii vatsassa ja kaikki teet on jo litkitty ja leivät syöty, mutta en siltikään saa itseäni kauppaan. Mikä ihmeen ongelma tässä kaupassakäynnissä oikein on...olen miettinyt sitä useinkin. Mikä siinä mättää, en ymmärrä. Pitäisi ilmeisesti jo etukäteen edellisenä iltana ohjelmoida itsensä seuraavaan päivään. Kirjoittaa lista paperille tai ajatella ääneen, että sitten kun herään käytän koiran ulkona reippaasti ja porhallan sen jälkeen heti kauppaan. Ei vaan toimi. Minun on saatava löhöillä välillä rauhassa ja useinhan minulla luonto järjestää puolestani pakollisen pysähtymisen eli migreenin. Olenkin miettinyt, että sillä lailla se luonto hoitaa hommiaan, pistää eukon hiljentymään, jos ei muuten sitä ymmärrä tehdä.
Toinen ongelmani on auton tankkaus. Mikä siinäkin mättää. Miten voi olla niin vaikeaa ajaa hurauttaa bensa-asemalle ja laittaa siitä pistoolista bensiiniä auton tankkiin...en ymmärrä tätäkään. Enää ei valitettavasti ole sellaista aivan hurmaavaa palvelua olemassa, että kun kurvaat automobiilillasi bensasäiliön viereen, niin komea nuorukainen pompsahtaa iloisesti tervehtien viereesi ja rupeaa innolla tankkaamaan rouvan auton ja pesaisee vielä siinä sivussa ikkunatkin puhtaaksi. Kävisin mieluusti tällaisessa paikassa, jos sellainen jostakin löytyisi. Tiedän, etten ole ainoa rouva, joka kärsii tästä tankkauskammosta. Tähän puuhaan on aviopuolisot koulutettu. Tutulla rouvalla on tämä erittäin hyvin hoidettu. Auto on aina kiiltävä ja putipuhdas ja tankattuna, mutta minulla ei aivan näin hyvin ole asiat. Minä joudun välillä itse tankkaamaan ja senkin mieluusti aivan viimetingassa. Vielä en onneksi ole jäänyt tielle autoni kanssa...
Lähden liikkeelle jos on aivan pakko tai minulla on suuri hinku. Pitää ilmeisesti kehittää jokin suuri halu, minkä haluaa sieltä kaupasta. On niin monta asiaa, mitä pitää hoitaa, ennen kuin sinne kauppaan lähtee. Naamaansa pitää vähän laitella, että ilkeää pilkistellä kylillä, ettei aivan homssuisena sinne mene. Mitä vaatetta laittaisi päällensä..eihän sieltä kaapista löydy mitään juuri silloin ynnä muita syitä. Tietysti, jos olisi viisas niin kävisi jo loppuviikosta ostamassa suuren määrän evästä kaappeihin,ettei tarvitsisi liikkua minnekään vaan voisi rauhassa puuhailla omiaan. Tätäkään en tietysti saa aikaiseksi, kun en muka jaksa töitten jälkeen liikahtakaan yhtään ylimääräistä. Tässä on oltava jokin syvenpi syy, miksi en saa itseäni ruokaostoksille. Jos olisin asunut kivikaudella, olisin varmaankin nääntynyt nälkään, en nimittäin välitä ruuan laitosta pätkääkään. Tai sitten olisin viekkaudella ja naiseutta hyväksi käyttäen hommannut itselleni uroksen, joka kerää juurakot ja marjat meille kummallekin.Minulla on kyllä hyvin ymmärtäväinen ja kiltti ja huolehtivainen uros kotona...että hyvin on asiat, mutta joskus tämä uros on poissa..töissä tai matkoilla...pitäisi pärjätä omillaan. Ei voi naapurin ukkoa värvätä tilalle..vai voiko?
Voisiko syynä olla mallioppiminen? Muistan nimittäin lapsena ja nuorena käyneeni useasti äidin puolesta kaupassa ja pankissa asioilla. Äitini ei myöskään halunnut töitten jälkeen kylillä juoksennella. Jospa minulle on jäänyt siitä jotenkin epämieluinen tunne. Oliko liikaa vaadittu, että kersa käy kaupassa, jos äiti ei halua? Järkevästi ajatellen ei. Siinähän oppii, miten maailmalla toimitaan ja osaa sitten huolehtia itsestään, mutta silti...ehkä tässä onkin jokin taustalla. Jouduin myöskin viemään aina roskat kamalaan paikkaan. Asuimme näet rivitalossa aivan koulun takana ja roskat vietiin koulun puolelle pannuhuoneeseen. Välillä sieltä näkyi ihan tulenlieskat. Tuttu talonmies siellä usein hääri ja puuhaili. Viskasin äkkiä roskat laatikkoon ja kipitin nopeasti pois pannuhuoneesta. Kaupassahan ei ole pannuhuonetta...mutta ,se , että äiti käski. Oliko se liikaa? Ehkä minulle oli, mutta kuuliaisesti läksin kauppaan ja olihan minulla usein tyttökaveri mukana. Vannoin etten koskaan omassa kodissani veisi roskia mihinkään...enkä kävisi kaupassa...ei sitä en kyllä vannonut. Olisi pitänyt..
Ei tässä selittelyt nyt auta. Kyllä sitä on vain raahattava itsensä kylille. Sentään auto on tankattu...En ihan uskottavasti nyt voi vieritellä minkään lapsuuden traumoihin tätä kaupassa käyntiä...hmm...pitää keksiä jokin parempi syy. Minulla on ansaittu vapaapäivä. Se on se syy. Eli, mitä tästä opin, on , että hoida ruokaostokset ennen vapaapäivää. Ta daa. Siinäpä oiva ratkaisu ongelmaani ja ruikuta ahkerammin miehelle, että autosta taitaa kohta bensa loppua...ehkä tankkiin ilmestyy tippa bensaa...
Hyvä se on välillä miettiä asioita näin syvemmin..vai mitä? Nytkin sain siirrettyä sitä lähtemistä. Kyllä minä vain olen näppärä ja ovela :D. Olen varma, että olisin pärjännyt hyvin luolanaisena...kivikaudellakin.
P.S. Kirjoittaessani en hoksannutkaan, että olinkin viruksen kourissa..eli siitä se velttous sitten enimmäkseen taisi johtua...alilämpöä olikin...en siis ole laiska :D
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!