Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen.

Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan.

Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen.

Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni.

Säärystimet 7-veljes langasta

" No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kaverille paljasti, etteivät suinkaan vielä valmiit olleet. Ystäväni halusi niihin kukkia....No niin, ajattelin, että siitä toisesta langastahan tulisi kauniita kukkasia. Muutaman purettuani, sain aikaiseksi sopivan näköisiä, jotka kelpasivat laatutietoiselle kaverillenikin. Ei pidä ajatella, että kaverini olisi aivan mahdoton, ei suinkaan, hän vain tietää , mitä tahtoo ja täytyyhän sitä kunnioittaa.

Hätäisenä ihmisenä kävin kuitenkin kuvaamassa säärystimet ulkona, koska aurinko pilkisteli juuri sopivasti ja ajattelin, että itselleni jättäisin ne tälläiseksi, ilman kukkia. Mielessäni oli alun perin sellainen hieno stailattu kuva, missä ystäväni istuisi ulkona metsässä kiven päällä ja auringon säteet kimmeltäisivät ihanasti kanervikossa...mutta täräytin kuvan omista kintuistani. Ei tässä joudeta metsään juoksemaan kuvien perässä....

kiva lanka, Novitan Elegia

 Mietin, että tuo Novitan Elegia sopisi huivilangaksi ja tutustuttuani siihen, huomasin, että aivan ihana lanka onkin. Juuri sopiva kukkasten virkkaamista varten. Värit vaihtuvat hitaasti vaaleasta tummempaan ja kukat saivat somasti sävyjä. Näin kukkasista tuli elävämmän näköisiä.

Huivi tuosta tulee vielä " vaativalle " ystävälleni, kunhan vain kerkeän ...jonkinsortin tuubihuivi pitäisi olla, kuulemma. " Katsotaan, mitä syntyy", ajattelin salaa mielessäni.

säärystimet

Ihan kelpo säärystimet tulikin. Tässä ilman kukkasia.

Ahkera apulainen, Lissu-kissa

Ja tässä kukkasten ja kissankin kera. Minun täytyy ilmeisesti aivan salassa kuvailla tai vaihtaa kuvauspaikkaa, sillä kissan runtti tulee aina hieromaan tuota tuolia ja käpälöimään töitäni, kun yritän keskittyä kuvaamiseen ja sitten minulta meneekin kivasti hermot tuohon kattiin...Todellakin kissa kävi " hieromasssa " tuttavuutta, kyllä sitten täytyy olla hyvät säärystimet, kun kissallekin ne kelpaa.

Valmiit säärystimet

Ihan kivat niistä tulikin myös kukkasten kanssa. Saapa nähdä, mitä ystäväni näistä tuumaa...tehdäänkö lisää krumeluuria vai välttääkö tuollaisena.

Lissu-kissa viattoman näköisenä...

Kissa makailee nyt tyytyväisenä ja viattoman näköisenä, eikä ymmärrä aiheuttaneensa eukolleen mielipahaa...mitä nyt pikkuisen hieroin niitä säärystimiä ja kiehnäsin sitkeästi eukon kameran tiellä...mutta sellaista se on elukka-perheessä.

Toivottavasti ystäväni ei vallan tukehdu kissan karvoihin säärystimiä sovitellessaan...