Siirry pääsisältöön

" Heleppo malli "- eli pontchon neulomista.

pehmeät langat odottavat tekijäänsä

Kesällä kävin Porvoossa ihastelemassa kesäistä tunnelmaa. Onneksi sinä päivänä ei satanut , vaan oli oikein kaunis ja lämpöinen päivä. Kävelimme ukko-kullan kanssa pitkin ja poikin vanhaa kaupunkia ja tietenkin luurasin puotien ikkunoita ja tarjontaa ja mitäs kummaa, eipä aikaakaan, kun silmiini osui lankaliike. Eihän siinä mitään muuta voinut, kuin vaan sisälle katsomaan, mitä aarteita sieltä paljastuisi.





Lankaliike Porvoossa
 Silmät lennähtivät selälleen, mikä aarre-aitta se olikaan. Keskellä värien sinfoniaa huomasin tarjouslangat ja syöksähdin niitä hipelöimään. Välittömästi otin pussin ja aloin mättämään lankoja pussiin. Valitsin mielestäni ajattoman värisen langan, mikä kävisi kaikkien vaatteitteni kanssa. Olisi ollut tarjolla ihania vaalean punaisia tai sinisäkin lankoja, mutta tämä vaalea houkutteli eniten..Ukko-parka siunaili vieressä, kun pähkäilin , että mitähän ottaisin...mutta tyytyi osaansa, nyökytteli vain hyväksyvästi joka värin kohdalla, kunhan vain nyt päästäisiin äkkiä takaisin kaupungille...



Pontchon neulominen aloitettu

Kotiin päästyämme alkoi vimmattu neulelehtien selaileminen. Koetin etsiä minulle sopivaa pontchon ohjetta. Eipäs niistä valikoimista löytynytkään. No, onneksi on tuo netti olemassa. Hain ja hain, mutta ei tärpännyt sieltäkään.

Se oli sitten ruvettava vaan neulomaan ilman ohjetta. Oli revittävä vähän aikaa hiuksia ja pähkäiltävä, että mitenkä ja mitenkä, mutta rupesin vain rohkeasti ilman ohjetta neulomaan. Katsotaan mitä syntyy tuntumalla.



puolikas  työstä neulottuna

Päädyin helppoon ratkaisuun. Päätin neuloa kaksi palaa ja yhdistää ne toisiinsa ja siinä kaikki. " Heleppo malli ", onnistuisin siinä varmasti. En ole niin kauhean paljon neulonut, että ihan kaikkein vaikeimmasta päästä se ei saisi olla, joten, tämä kahden palan systeemi tuntui mukavalta ja rakastan helmineuletta. Se on aina yhtä ajaton ja varma valinta ja ennen kaikkea helppo tehdä. Onnistuu aloittelijaltakin.



Ta daa, valmis on oma pontcho



Siinäpä se sitten syntyi, tosin en tälle kesälle sitä kerennyt neuloa, mutta tulipahan tehtyä ja nyt suunnittelenkin jo toisen tekemistä. Se voisi olla vaihteeksi villalangasta tehty. Tämä vaalea " heleppomalli " on neulottu puuvillalangasta.


Kuvassa pontchon alla on roosa pellavamekko www.bypias, mikä myös on ihanan pehmeä ihoa vasten.

Aapo-koira ei ollut Porvoossa mukana, mutta kyllä se tuossa viereisessä tuolissa nukkkuu ja kuorsaa....antaa nyt Aapon nukkua, en viitsi kysellä, että : " mittee tuumit Uapo eokon uuvesta pontsosta? "..luulen, että vastaus voisi olla: " hohhoejaa...tuas nuita eokon kotkotuksia..." ja ynähtäsi ja jatkaisi uniaan. Sennii koeran rutale....



Kommentit

  1. Ihanan elävästi kirjoitettu. Siitä tuli hyvälle tuulelle. Kiitos UrpuLiisa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen net

Ystävälle säärystimet ja kissakin kirjaimellisesti hieroi tuttavuutta säärystimien kanssa...

Minulla on ystävä, joka tietää, mitä tahtoo ja kissa, joka tietää , miten eukon kuvaussessiot pilataan. Siinäpä oiva yhdistelmä aloittaa säärystimien neulominen. Ystäväni tahtoi siis ruttuiset, neulotut säärystimet. Lähetin hänet ensin langan ostoon ja tulihan sieltä lankaa, mutta väärää. Tai oli se ihan oikeaa, mutta pähkäilin, että ehkä olisi hyvä neuloa säärystimet kestävästä sukkalangasta...ei ihan ohuen ohuesta puuvillalangasta..näin talven tehdessä tuloaan. Jo samana iltana sain uudet langat ja ei muuta, kuin vain puikot heilumaan, kunhan olin ensin pähkäillyt sopivan silmukkamäärän luotavaksi puikoille. Ajattelin, että 12 silmukkaa riittää  per puikko ja aloitin neulomisen. Oli puhetta, että rutussa saisivat säärystimet olla...heti ensimmäiseksi tulikin mieleeni vauvan " juna-sukka ", sehän on kivasti rutussa. Sovelsin sitä ja se kelpasi myös ystävälleni. Säärystimet 7-veljes langasta " No nyt ovat valmiit ", ajattelin, mutta pirautus kav

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.