Siirry pääsisältöön

Myssy sai korvat koristeeksi

Niin se on, ettei keskeneräistä työtä saa arvostella. Meinasi jo uskoa loppua neuloessani uusinta myssyä, mutta suomalaisella sisulla väkisin väänsin valmiiksi. Päättelinkin rohkeasti kaikki langat. Ajattelin ettei sitä tarvitse purkaa. Teen sitten vaikka vauva-nukelle potkuhousut tästä , jos ei muuta...

Mutta niin vain tuli valmiiksi ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Olen jo aiemmin neulonut vauvan koossa pupu-myssyn ja teki mieli kokeilla vähän isompaa ...

Korvista voisi tehdä pidemmätkin, mutta nämä töpö-korvat ovat ihan hauskat. Pyörivät sitten tuulen tuivertaessa minne sattuu tai voisihan ne ehkä ommella parilla pistolla johonkin asentoon, mutta luulen, että syksyinen tai talvinen viima tekee tepposet ja heilauttavat korvat välillä taakse tai eteen...
Hauska hattu tuli.

Ja tietenkin ahkerat apulaiset seurasivat eukkonsa touhuja, kuten aina ennenkin....eli kissa ja koira...


Alpakka-langasta pupu-myssy





Aapo-koira seurasi tarkkana eukkonsa neulomista...





violetit langat kiehtoivat kovasti Lissu-kissaa...


Niin, että kyllä sitä kannattaa rohkeasti seurata intuitiotaan ja toteuttaa luovuuden puuskassaan milloin mitäkin mieleen juolahtaa...ja eikun vaan neulomaan seuraavaa pipoa ...Taidankin yllättää sisareni uudella hiihtopipolla...


P.s. Mainittakoon, etten ole saanut lankoja ilmaiseksi vaan ostanut ne ihan oikealla rahalla ;).



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...