Siirry pääsisältöön

tulipahan kokeiltua...

Eräs käsityöbloggari oli niin ihanasti neulonut jättilangasta suloisen pipon ja kaulahuivin, että innostuin kokeilemaan itsekin. Sain vinkin käsityökaveriltani, että mistä voisin tilata lankaa ja kotvan odoteltuani sainkin pehmeän paketin postista noudettavaksi.

Odotus palkittiin. Olipas muhkean kokoista lankaa...sormet syyhyten kaivelin puikkokoteloani, mutta voi harmistus, kun ei minulla niin kamalan paksua koukkua eikä pyöröpuikkoa ollutkaan jemmassa. Peräti numero 20 oli puikkokoon suositus ja minulla oli vain koko 8.

Kärsimätön kun olen ,niin päätin kokeilla. Katsotaan minkälaista jälkeä saa aikaiseksi noin ohuella pyöröpuikolla...ja millaista tuo lanka on neuloa.




Silmukkamäärän saa parhaiten vain kokeilemalla ja purkamalla ...ja purkamalla...minä tein niin. Elikkä kannattaa uuteen lankaan tutustuessa tehdä se mallitilkku, niin voipi päästä helpommalla...tosin ei minulla ne laskelmat aina onnistu sittenkään. No kuitenkin, sainpa aloitettua.

Loin 24 silmukkaa ( muistaakseni) puikolle ja neuloin sileää oikeaa pyöröpuikolla suljettuna neuleena. Aika jankkia taisi tulla...vaikka koetin venytellä silmukoita, ettei olisi niin kireän näköistä.Olisi hyvä olla paksumpi puikko...tai sitten voisi tehdä sormilla.






Lisäsin puolivälissä silmukoita jonkun verran, että kauluri levenisi kivasti. Sanoisin, että tämän kaulurin voisi kelpuuttaa ensiapulaukkuun niskatueksi. Kyllä se on niin tukeva ja ihan kuin olisi huovutettu...mutta varmasti lämmin, sillä tämä lanka on 100% villaa. ja tämä kaulurityyppi kyllä voisi sopia miehillekin ja aloittelijalle oikein kiva lanka kokeiltavaksi. Sitä voi mukavasti purkaa...ei ihan herkästi katkeakaan tuo lanka...tuli sekin kokeiltua...






Vielä olisi muutama kerä jäljellä...jaa-a ..en taidakaan tehdä koko suvulle kaulureita...ei ollut ihan minun juttu tämä, mutta tulipahan kokeiltua tämäkin . Eihän sitä tiedä, ennen kuin kokeilee :D.

Taidan tehdä vaikkapa virkaten istuma-alusia tai jotain...niistä muutamista keristä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen net

" Vesi, veden , vettä..."

" Saisinko vesi, veden vettä " , lausahti entinen naapurini vuosia sitten. Nauroin varmaan ääneen :). Rakas naapurini siinä hapuili, että mikä on oikea muoto sanasta vesi.( Hän on ruotsinkielinen. ) Vesi on kiehtova elementti. Myrskyävä meri tai kuohuava koski vakuuttavat voimallaan. Meri on ruokkinut ihmisiä, kuin myös vienyt ihmisiä mukanaan. Meri tai järvi voi olla arvaamaton ja armoton. Vesi on myös puhdistava ja elvyttävä voima. Meille puhdas juomavesi on itsestäänselvyys, mutta ei suinkaan kaikille. Pidetäänhän huoli järviemme puhtaudesta. Eihän heitetä roskia, jätettä rannoille täällä kotimaassa eikä ulkomailla vieraillessamme. kivet ja meri hauskasti rannalle ladotut kivet rannalla Atlantin tyrskyt aallot lyövät rantaan näkymä kukkasten takaa aaltojen heilutellessa kiviä kuuluu mukava rapina " henkireikä" meri ja karikko illalla, rannalla Arjen iloihin kuuluu monimuotoinen vesi

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.