Siirry pääsisältöön

Aapo-koiran ajatuksia emännän tekemistä tuppeloista.

Kierrejoustinta, mukavaa vaihtelua esim. lapasen tai sukan varteen.


NO niin, siitä se tuas lähtöö...eokko keksi itelleen uuven jutun. Jottain sukanvarsia näkkyy neolovan.
tekköököhän emäntä nyt koerien tassuihin sopivia tuppeloeta vae mittee nuista tulloo...










Minä ihmettelen, että mistee se eokko oekeen repäsöö nuita juttujaan...yhtäkkiä aena välähtää ja sitte ruppee viäntämmään niitä isot pinot ja sitte niitä viereksii nurkat täännä...kuhan vuan tekköö omaks ilokseen...




Novitan nalle-langasta " buutsisäärystin ", boot cuffs

Kaet se emäntä olovinnaan rentootuu niitä neolomuksiaan ja virkkaaksijaan tehhessä. Ee se mittään pisnestä kuulemma oo, kuhan hupsastelloo.
Vuoan kovin on ilonen tuosta hommasta ja meuhkoo siitä ja valokuvvoo niitä teoksiaan vielä ja meekäläestäkkii siinä sivussa.





Kierrejoustinta " buutsisäärystimen " varteen

Jostaen pinterestistä hoki, että siellä ol nähnynnä tuommosia tuppeloeta. Ihme paekka se pinteresti, sieltä löötyy vaekka mitä. En minä kyllä muista, että oltas semmosessa paekassa kääty, ihan ooto paekan nimi..pinteresti...mikä lie. Immeesten hömpötyksiä lie, mokoma.





Aapo-koira ottaa rennosti

Emäntä ee kuulemma kopioe mittään, vuan koettaa keksiä omanlaesia kuvioeta nuihinnii tuppeloehin. Ee tykkee siitä, että immeeset kopsoovat toesten töetä. Pittää sen verran kunnioettoo toesten keksimiä asioita, että ee niitä mää ominaan tekemään. Vuan suattaahan niitä vahingossa tulla tehtyä samanlaesia ku muillahii...puikonheeluttajia ja virkkoojia taetaa olla niät aeka paljo muailimassa...että pakostakkii suattaa jossaen päen joku toenennii tehhä samanlaesta eekä tiijä mittää siitä.







valmiit säärystimet kengän suulle. Mukava kokeilla erilaisia pintoja ja opetella uutta samalla.

Kaekki on nyt samanvärisiä, ku ee muuta sopivoo lankoo kuulemma ollu. Eepähän mää hukkaan tuokaa hukkapätkä...







Siihen nosti kenkäsä tuolin käsinojalle, melekeen meekäläesen nokan viereen...jaa, ommiin kenkiisä taes tehhä nuo tuppelot eekä meekäläesen käpäliin..onneks...



kengän " suulle " säärystin


Kehu, että on yllättävän lämmin tuossa kengän suulla tuo tuppelo, että aeko tehhä joka kengälle omasa...joo joo, pitihän se arvata...lähti lapasesta..eeku käpälästä, tuokii homma .
On kuulemma mukava tehhä nuita ja sano laettavasa niitä pukin konttiin...siis minnekä konttiin? Ee oo pukkia tällä pihalla kuikuillu...nyt taes eokko seota, AApon konttiin kaet se oekeesti meenas...






Vuan antaapa eokon tehhä omia hommiaan...minä ruppeen ommiin hommiin eli makkoomaan ja oottelen, että tullooko se pikku-tirriäenen käämään kylässä...krooh...pyyh..suap sitä sitten vahtia urakalla...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Aapo-koira miettii emäntänsä keskeneräisten töiden kohtaloita

Keskeneräsiä töetä on emännällä jonnii verran, että voes vaekka aatella, että emännällä on niin sanotusti " monta raatoo tulessa " ja oekeestaan tämän emännän tappaaksessa tällä hetkellä voes aatella, että eokolla on " monta puikkoo tulessa ". Jokkii " neoloosi " on kuulemma iskenä. Puikot vuan viuhuu, kun neoloo niin ahkeraan jottaen. Semmonen pien pehmee pallero on ja siitä irtoo piiiitkä langan luikero ja siitä luikerosta syntyy jottaen silimukoeta...se on sitä neulomista, sanoi emäntä. On niin iiiiihanan värinen langansuikero kuulemma. SE on roosan värinen ja siitä pitäs tulla pienelle ihmisen pennulle myssy piähän. Ne tarvihtoo semmosia, kun niillä ee oo karvoja, niin ku meekäläisellä on vaekka muille jakkoo. Lattiallekii karisoo enimmät...kuulemma. Tuohon myssyyn tulloo vielä pupun korvat. Aatella, että ne tahtoo semmosia. Pitäskö laenata omia korvaläppiä välillä, oes mahottoman lämpimät kyllä. Hohhoejaa, kyllä ramas...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...