Siirry pääsisältöön

" Heleppo malli "- eli pontchon neulomista.

pehmeät langat odottavat tekijäänsä

Kesällä kävin Porvoossa ihastelemassa kesäistä tunnelmaa. Onneksi sinä päivänä ei satanut , vaan oli oikein kaunis ja lämpöinen päivä. Kävelimme ukko-kullan kanssa pitkin ja poikin vanhaa kaupunkia ja tietenkin luurasin puotien ikkunoita ja tarjontaa ja mitäs kummaa, eipä aikaakaan, kun silmiini osui lankaliike. Eihän siinä mitään muuta voinut, kuin vaan sisälle katsomaan, mitä aarteita sieltä paljastuisi.





Lankaliike Porvoossa
 Silmät lennähtivät selälleen, mikä aarre-aitta se olikaan. Keskellä värien sinfoniaa huomasin tarjouslangat ja syöksähdin niitä hipelöimään. Välittömästi otin pussin ja aloin mättämään lankoja pussiin. Valitsin mielestäni ajattoman värisen langan, mikä kävisi kaikkien vaatteitteni kanssa. Olisi ollut tarjolla ihania vaalean punaisia tai sinisäkin lankoja, mutta tämä vaalea houkutteli eniten..Ukko-parka siunaili vieressä, kun pähkäilin , että mitähän ottaisin...mutta tyytyi osaansa, nyökytteli vain hyväksyvästi joka värin kohdalla, kunhan vain nyt päästäisiin äkkiä takaisin kaupungille...



Pontchon neulominen aloitettu

Kotiin päästyämme alkoi vimmattu neulelehtien selaileminen. Koetin etsiä minulle sopivaa pontchon ohjetta. Eipäs niistä valikoimista löytynytkään. No, onneksi on tuo netti olemassa. Hain ja hain, mutta ei tärpännyt sieltäkään.

Se oli sitten ruvettava vaan neulomaan ilman ohjetta. Oli revittävä vähän aikaa hiuksia ja pähkäiltävä, että mitenkä ja mitenkä, mutta rupesin vain rohkeasti ilman ohjetta neulomaan. Katsotaan mitä syntyy tuntumalla.



puolikas  työstä neulottuna

Päädyin helppoon ratkaisuun. Päätin neuloa kaksi palaa ja yhdistää ne toisiinsa ja siinä kaikki. " Heleppo malli ", onnistuisin siinä varmasti. En ole niin kauhean paljon neulonut, että ihan kaikkein vaikeimmasta päästä se ei saisi olla, joten, tämä kahden palan systeemi tuntui mukavalta ja rakastan helmineuletta. Se on aina yhtä ajaton ja varma valinta ja ennen kaikkea helppo tehdä. Onnistuu aloittelijaltakin.



Ta daa, valmis on oma pontcho



Siinäpä se sitten syntyi, tosin en tälle kesälle sitä kerennyt neuloa, mutta tulipahan tehtyä ja nyt suunnittelenkin jo toisen tekemistä. Se voisi olla vaihteeksi villalangasta tehty. Tämä vaalea " heleppomalli " on neulottu puuvillalangasta.


Kuvassa pontchon alla on roosa pellavamekko www.bypias, mikä myös on ihanan pehmeä ihoa vasten.

Aapo-koira ei ollut Porvoossa mukana, mutta kyllä se tuossa viereisessä tuolissa nukkkuu ja kuorsaa....antaa nyt Aapon nukkua, en viitsi kysellä, että : " mittee tuumit Uapo eokon uuvesta pontsosta? "..luulen, että vastaus voisi olla: " hohhoejaa...tuas nuita eokon kotkotuksia..." ja ynähtäsi ja jatkaisi uniaan. Sennii koeran rutale....



Kommentit

  1. Ihanan elävästi kirjoitettu. Siitä tuli hyvälle tuulelle. Kiitos UrpuLiisa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Aapo-koira miettii emäntänsä keskeneräisten töiden kohtaloita

Keskeneräsiä töetä on emännällä jonnii verran, että voes vaekka aatella, että emännällä on niin sanotusti " monta raatoo tulessa " ja oekeestaan tämän emännän tappaaksessa tällä hetkellä voes aatella, että eokolla on " monta puikkoo tulessa ". Jokkii " neoloosi " on kuulemma iskenä. Puikot vuan viuhuu, kun neoloo niin ahkeraan jottaen. Semmonen pien pehmee pallero on ja siitä irtoo piiiitkä langan luikero ja siitä luikerosta syntyy jottaen silimukoeta...se on sitä neulomista, sanoi emäntä. On niin iiiiihanan värinen langansuikero kuulemma. SE on roosan värinen ja siitä pitäs tulla pienelle ihmisen pennulle myssy piähän. Ne tarvihtoo semmosia, kun niillä ee oo karvoja, niin ku meekäläisellä on vaekka muille jakkoo. Lattiallekii karisoo enimmät...kuulemma. Tuohon myssyyn tulloo vielä pupun korvat. Aatella, että ne tahtoo semmosia. Pitäskö laenata omia korvaläppiä välillä, oes mahottoman lämpimät kyllä. Hohhoejaa, kyllä ramas...

Talvinen sää insipiroi

Kauan on satanut vettä tai räntää. Tulihan sitä luntakin jossain välissä, mutta se suli aina pois. Kaiholla muistelen vuosikymmenten takaisia runsaslumisia talvia kotiseudullani. Toki onhan siitä lumesta riesaakin, jos sitä on liikaa, mutta pikkuisen voisi luntakin olla joka talvi etelämmässäkin... Inspiraatiota luonnosta voi saada myös käsitöihinsä. Talvella onkin neulotuttanut lämpimästä kotimaisesta lampaan villasta esimerkiksi vauvan töppösiä tai lämpimiä lapasia. Olen kokeillut palmikoiden neulomista ja eipä se vaikeaa ollutkaan. Sopii hyvin aloittelijoillekin. Paksusta lampaan villasta virkattu töppönen ja neulottu varsi palmikkokoristeella. Ihanan pehmeät ja lämpimät " hipsuttimet " pienokaiselle. Palmikkoraita lämpimässä lapasessa. Ihana rouheinen pinta ja lämmöntuntu lampaan villasta neulotuissa lapasissa. Tämä villa ei pistele ikävästi ihoa vaan rouheudestaan huolimatta herkkähipiäisenäkin voin näitä huoletta käyttää. Värj...