Siirry pääsisältöön

Harmaat peruslapaset merinovillasta

Harmaat peruslapaset merinovilla-langasta


Kesällä opettelin neulomaan villasukat ja nyt syksymmällä opiskelin lapasten tekoa. Olin jo hyvissä ajoin  saanut kaupasta käsiini Novitan lehden, missä neuvottiin peruslapasen neulominen. Sillä ohjeella olikin todella helppo opetella. Keskiaukeamalla on selkeät kuvat vaiheittain ja ohjeet. Jopa aloittelijakin voi sen perusteella oppia uutta, niin kuin minäkin.



Siitä se alkaa...ensin varsi 

Langan valitseminen toki mietitytti. Kävin ohi mennessäni lankakaupassa ja kyselin sieltä. Valitsin vaikean valinnan jälkeen, sillä lankoja oli paljon ja kaikki olisin tietenkin halunnut ostaa, mutta budjettini oli rajallinen, joten sekin tuotti harmaita hiuksia.

Sain lopulta päätettyä, mitä lankaa käyttäisin. Merino Extrafine...tai jotain sinne päin ja tämä kiva lankakauppa on Nummelassa, Silkkitie oy. Väriksi valitsin turvallisen harmaan ja roosan.

Tuttu rouva kerran vihjaisi, että neliskanttiset puikot olisivat hyvät ja ostaa paukautin myös sellaiset.
Enkä kadu satsaustani, sillä näillä puikoilla tuleekin tosi siistiä ja tasaista jälkeä ja puikot ovat kepeät ja ergonomiset käteen.












Laadun seuranta tietenkin pelasi koko ajan neuloessani ja varsinkin kuvatessani kätteni jälkiä. Kissa on aina paikalla, kun jotakin tapahtuu...





Jännitin hieman tuota peukalon neulomista, mutta eipä siinäkään ollut mitään ihmeellistä . Kuvat lehdessä olivat hyvät ja selkeät , joten seurasin niitä huolellisesti. Itselläni on kai pitkä peukalo, joten tein vähän pitemmän, kuin ohjeessa sanottiin.







Siinäpä ne nyt ovat. Valmiit peruslapaset. Olen todella tyytyväinen ja tietenkin näitä haluaisi tehdä vaikka kuinka monet. Onneksi älysin ostaa myös roosan väriset langat...sillä mielessä on jo kaikenlaista kivaa, mitä peruslapasiin voisi lisäillä. Vähän omanlaisia jutskia :D.









Syksy saa tulla kylmine viimoineen. Täällä ollaan valmiita. Nämä lapaset ovat mukavan ohkaiset ja mahtuvatkin mukavasti vaikka rukkasen alle, sillä olen vilukissa ja sormiani yleensä paleltaa. Nämä onkin tehty lämmöllä ja rakkaudella....kylmä saa tulla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Vanhan Porvoon lumoissa

Porvoo on maalauksellisen kaunis ja viehättävä kaupunki ja varsinkin se Vanha Porvoo.. Heti sillalle tullessa näkymä avautuu kauniisiin puutaloihin ja kaivelen  kameran laukusta. Huomioni kiinnittyy  ikkunoihin, vaihteleviin väreihin ja kattoihin. Täällä ei ole arkkitehti onneksi saanut päättää talojen värisävyjä eikä talojen mallia. Ei ole yksitoikkoisen tasaisia kattoja vaan vaihtelevia muotoja ja värejä. Mennyttä aika ei saa takaisin, mutta sen voi täältä vielä aistia. Tänne pitäisikin päästä joskus aamuvarhaisella, ennen kuin yksikään turisti olisi liikkeellä...saisi rauhassa kuvailla. Näkymä sillalta kirkolle päin. Kirkko erottuu komeasti ja sitä kohti siis jatkan matkaa. Kai jo kansallismaisemaksi tunnustettu näkymä, ranta-aitat. Penkereellä on kiva istuksia ja ottaa aurinkoa tai vaikkapa nauttia eväät. Yrittäjät ovat panostaneet pieniin, mutta niin tärkeisiin yksityiskohtiin. Portin pielissä, ikkunoissa, ovien suulla on monenlai...

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...