Siirry pääsisältöön

" Silmät auki, jalat alle ja anna palaa "


Sateen jälkeen hyökkäsimme joukolla ulos ikuistamaan vesipisaroita
Mahtavaa. Valokuvauskurssi aivan kotinurkilla.Kyllähän sinne piti päästä. Käsityöläisen on hyvä osata kuvata omia töitään eli ei muuta kuin rohkeasti kuvaamaan.

Sään armoilla, mutta onnellisina, koikkelehdimme opettajamme perässä, kuin majakka ja perävaunut.
Opinkin, että kunnon varusteet säänmukaisesti pitää olla ja muutenkin valokuvauksessa on oltava malttia ja ennakointia. Katsele ympärillesi, etsi uusia kuvakulmia. Tosiaan, kameran voi vaikka laskea maahan ettei itse tarvitse välttämättä maata rähmällään. Antaa kameran hoitaa hommansa.
Käden voi nostaa korkealle ilmaan ja kuvata sieltä, taas tulee aivan uusi kuvakulma, mahtavaa.

Uusin oivallus kuvaamiseen liittyen oli, että samasta kohteesta voi ottaa rauhassa useammankin kuvan ja peräti painaa napin pohjaan ja " tykittää " sarjatulta, ehkäpä niistä sadasta muutama onnistuu.

Asetelma Kappelissa.


Ota askel taaksepäin tai sivulle ja ta daa..taas uusi kulma. Nerokasta.



Ikkunamaalaus.


Maisemakuvaus sateisella säällä osoittautua varsin haastavaksi, samoin kuin hämärästä sisätilasta ulos siirtyminen. Siinäkin ennakointia ja malttia säätää kamera rauhassa valmiiksi.
Valokuvaus on mielekästä. Itseasiassa ei ole väärää kuvaa. Jos joku kuva meni vähän vinksin vonksin, voi sen hyvällä tuurilla pelastaa , liian pimeän kuvan voi kirkastaa ja ainahan voi sanoa, että tästä tulikin taidetta :).

Kurssin jälkeen tulikin kuvattua pihan melkein kaikki sinivuokotkin ohimennen...ja tullessa krookukset ja puron solinat. Ainahan nämä harrastukset lähtevät ns. lapasesta, mutta ei se mitään, niin sitä oppii, tekemällä.

Pitäisi keksiä uusia kuvakulmia ja nerokkaita asetelmia käsitöiden kuvaamista varten ja ehkä ostaa pitempi " putki " kameraan, mutta kaikki aikanaan.

" Henkilökohtainen kovalevyni " alkaa olla tältä viikonlopulta täynnä ( lainaus erään kurssilaisen suusta ). Siirryn takavasemmalle ja vedän peiton korviin ja nukun sikeästi aamuun asti.









Maalaismaisemaa

Kommentit

  1. Vau, onpa hienoja kuvia. Jos haluat niin voit, laittaa tilaukse tuonne minun banneripajaan. ---> http://jennynkisajaratsastusblogi.blogspot.fi/ht Niin täytät siellä olevan kaavakeen, niin voin alkaa miettiä sulle sitöä banneria. Lähetä mulle vaikka S-postissa, vaikka 5 kuvaa mitä olet ajatellut siihen. Tää sun blogi vaikuttaa todella kivalta ja toi "koikkelehdimme opettajamme perässä, kuin majakka ja perävaunut." antoi mulle hyvät iltanaurut, kiitos siitä. :)

    VastaaPoista
  2. Kuvat on kauniita ja kuvaaja selvästi innostunut hommasta...siis kummastakin :D

    VastaaPoista
  3. Sinä teet asiat hyvässä järjestyksessä - toisin kuin minä ;) Eli menit valokuvauskurssille heti blogin aloittamisen alkutaipaleella, kun minä kävin kurssin vasta noin kuuden vuoden päästä ja kun muutenkin kirjoittelen nykyään harvemmin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virkattu apulainen

Aurinkoisena päivänä pitäisi tietysti sännätä ulos hiihtelemään tai samoilemaan koiran kanssa metsään. Juu, näin muut tekevät. Minäpä säntäsin lankapussille haromaan sopivan väristä puuvillalankaa ja aloin virkata kettua. Onneksi löytyi oranssia, sillä sain pyynnön virkata tutulleni kameraan koristeeksi lapsikuvauksia varten ketunpään tai jonkun muun koristeen. Kettuhan se tulla tupsahti koukulta. Tästä tuli vähän litteä ja soikea, kun ajattelin ettei se saisi olla kuvaajan tielläkään, mutta tarpeeksi iso, että lapsi sen näkisi. Eikä ihan oikean ketun näköinen tullut, mutta ehkäpä se toimii paremmin, kun voi arvailla, että mikä se siinä kameran objektiivissa keikkuu...Hauska oli tämä pieni projekti. Tietenkin kissa Kehrääväinen aina tarkkana kuin porkkana seuraamassa lankoja ja eukkonsa puuhia. Vihreä villahuivin poimuista nosti päätään viekas ja pieni kettu...huuuu.....Toivottavasti tästä on hupia lapsikuvauksissa.

Pikainen lumiukon tuunaus muutamassa minuutissa lumesta ja langoista

Vihdoinkin lunta veden ja räntäsateen jälkeen. Koiran kanssa iltalirille ja kamera taskuun. Sielläpä kävellessä sainkin idean, mikä pitkin toteuttaa heti. Putsasin koiramme äkkiä enimmistä lumipalleroista ja nopsasti takaisin ulos. Hätäinen kun olen niin en malttanut valmistella etukäteen vaan syöksyin kumikengät lotisten pihalle ja törmäsin ensimmäiseen lumentapaiseen kasaan. Upotin rukkaset syvään hankeen ( lue: raapaisin nurmen päältä ensilumet...) ja lapsen innolla muovailin lumipalloja. Ou jee...kyllä sitä voi lapsettaa vielä mummonakin. Ai niin...mistäs se hattu lumiukolle...sitten muistin, että onhan minulla komeron kätköissä virkattuja silinterihattuja. Tietysti, koska milloin tahansa saattaa tarvita silinterihattua...ja sitten ei kun takaisin vain pihamaalle. Siinähän se mini kokoinen lumiukko tönöttää...huomenna voisi tekaista vaikka kokonaisen lumiukkoperheen , jos meillä vielä lunta on. Sisälle tultua sain idean. Jos ei ole lunta, niin voisihan sitä tuunata...

Lämmin kauluri kotimaisesta lampaan villasta

Pyöröpuikot esiin ja neulomaan. Ajattelin neuloa lämpimän kaulurin. Haeskelin jonkun aikaa erilaisia kaulurimalleja, mutta en oikein löytänyt suoraan mieleistäni. Tässä voisi samalla harjoitella jonkin uuden asian, mitä en ollut aiemmin kokeillutkaan. Nimittäin valepalmikko. Näytti aika kivan pitsimäiseltä ja helpoltakin. Käytin tähän kauluriin kotimaista lampaan villaa ja vajaa 100g meni lankaa...eli olisi voinut tehdä pitemmän putken, mutta tämä tuntui minulle sopivalta. Valmiista kaulurista tuli noin 23cm korkuinen. Loin 130 silmukkaa pyöröpuikolle ja ensimmäisen kerroksen neuloin nurjaa ja sitten aloitin valepalmikon neulomisen. Sehän sujui aika sukkelaan. Oli vaihtelua, kun välillä otetaan silmukka neulomatta ja sitten vedetään se neulottujen yli ja seuraavalla kierroksella piti muistaa tehdä langankierto. Yllätyin, että oli näinkin helppoa.  Minulla on näitä irtolappusia neuloessani muistini tukena. Katsoin tuon valepalmikon ohjeen...